Kylässä oli kaikki hiljaista, ja vasta kun arabit olivat viidenkymmenen metrin päässä siitä, pimeni ilma äkkiä lentävistä nuolista ja raivoisat sotahuudot täyttivät ilman. Monet arabien miehistä kaatuivat nuolten haavoittamina, mutta päälliköiden kehoitushuudot kiihoittivat muita eteenpäin.
Ei kestänyt kauan ennenkuin arabit olivat paaluaitauksen luona, pistivät pyssynsä hirsien lomiin ja ampuivat suoraan Olimalin hämmästyneitten miesten silmiin. Samassa kajahti pitkä, syvä torventörähdys kylästä sekä toinen lyhyempi ja kimakampi eteläpuolelta. Jälkimmäinen lähti Moton torvesta, mutta mitä saattoi edellinen merkitä?
Amer ben Osmanin joukko oli vastustamattomalla voimalla tunkeutunut eteläiselle portille, jonka Simba yhdellä ainoalla kirveen iskulla oli halkaissut. Potkaisten vahvalla jalallaan hän oli heittänyt sen auki ja sitten yhdessä Amer ben Osmanin ja Selimin kanssa, jolla oli kevyt pyssy kädessään, kiiruhtanut kylään ampuen puolelle ja toiselle.
Herransa urhoollisuuden ja Simban jättiläisvoiman kiihoittamana taistelivat Amerin miehet kuin jalopeurat kilpaillen rohkeudessa keskenään. He eivät voineet kaikki kyllin kiireesti tunkeutua portista sisään, vaan toiset kiipesivät kuin apinat aitauksen yli, eikä pikku Niani tuottanut vähiten kunniaa nimelleen. Abdullah, Mussoud ja Isa seurasivat isiään, jotka tungoksen vuoksi pääsivät vasta paljoa myöhemmin kuin Amer ben Osman ja Selim portista sisään.
Niin nopeasti oli Simba murtanut portin, etteivät kaikki kylän asukkaat ennättäneet paeta sisemmän paaluaitauksen turviin. Olimalin vanhin poika asettui kymmenen miehen kera vastarintaan nojaten selkänsä aitausta vasten ja pitäen raskaita keihäitä ojossa kädessään.
Kun Simballa oli nyt edessään vihollisia, joita vastaan hän saattoi tapella koko voimallaan, muuttui hän sotajumala Marsin mustaksi kuvaksi. Hän ei ollut enää sheikki Amerin tottelevainen palvelija ja Selimin ystävä, hän oli heidän vastustamaton johtajansa. Hänen silmänsä säihkyivät sotaintoa. Warundikansan hurja luonne, jota tähän asti orjuus oli pitänyt aisoissa, oli nyt murtanut kahleensa ja hän seisoi pyssy ojossa kuin sodan pronssinen Akilles. Hänen hurjat katseensa lannistivat vastustajan, ja warorineekerien keihäät vaipuivat maahan vahingoittamatta häntä. Kajahduttaen hurjan sotahuudon, joka päästi valloilleen hänen tähän saakka uinuvan intohimonsa, hyökkäsi hän eteenpäin ja hän iski niin rajusti ympärilleen pyssynpäällä, että hänen isäntänsäkin sotilassielu oli täynnä ihmetystä.
Amer ei malttanut kuitenkaan kauan ihailla Simban urhoollisuutta. Pitkä kaksiteräinen miekka kädessä hän tunkeutui vihollisten keskelle ja sivalsi aseellaan, jonka käytössä hän oli mestari, niin varmasti, että hän herätti yhtä paljon ihailua taidollaan kuin Simba käsivoimillaan.
Voimattomuutensa huomaten hyökkäsivät warorit päällikkönsä johtamana arabeja vastaan ja heittivät kiihkeästi heitä keihäillään. Selim latasi ja ampui niin levollisesti ja taitavasti, että hänen isänsä orjat eivät olisi voineet olla häntä ihailematta, jollei taistelu olisi kiinnittänyt kaikkien huomiota. Hän aikoi juuri ladata uudelleen, kun warorit hyökkäsivät esille. Waroripäällikön keihäs suuntautui häneen, mutta Moto oli nopsempi, ja nuori päällikkö kaatui maahan verinen haava ohimossaan. Hänen väkensä koetti paeta, mutta arabit tuhosivat heidät viimeistä miestä myöten.
Myöskin Khamis ben Abdullahin joukkoa suosi menestys ensi alussa. Amerin torven toitotuksen kiihoittamana hekin olivat tunkeutuneet kylään, jossa taisteltiin yhtä verisesti. Vielä he eivät olleet saaneet valtaansa itse kylää, mutta se olisi varmaan heille onnistunut, jollei uusi vihollinen olisi ilmaantunut näyttämölle.
Parin peninkulman päässä Kwikurusta oleskeli arabien tietämättä vahva joukko watutalaisia, jotka Katalambula, Mostanan veli oli lähettänyt sinne uudistamaan liittoa Olimalin ja hänen kansansa kanssa, jotka olivat hänen veljensä ystäviä.