"Tässä olen, isä", vastasi Selim, joka oli kevyesti hypännyt pystyyn ja suudellut isänsä kättä kiitokseksi lempinimityksistä.
"Puhu nyt, Abdullahin poika. Katso poikaani, tarkasta hänen ihonsa väriä, joka muistuttaa paksua kermaa. Eikö hän ole valkea kuin nasarealainen? Uskallatko toistaa sen, minkä sanoit Saydin pojan pakanallisesta vaimosta?"
"Khamis ei turmele itseään hullujen nasarealaisten väkevillä juomilla", vastasi tämä arvokkaasti. "Nainen on melkein yhtä vaalea kuin poikasi Selim ja paljoa vaaleampi kuin sheikki Thanin poika, Isa."
"Wallahi! Ihmeellistä!" huudahtivat kaikki. "Me tahdomme hakea itsellemme vaimoja Ruasta."
"Niin, hyvät ystävät", sanoi Amer, "Khamis on kertonut meille ihmeellisiä asioita. Lähdemmekö kaikki Abdullahin pojan mukana Ruaan ja ostamme sieltä norsunluuta, orjia, kuparia ja vaaleaihoisia vaimoja?"
"Se on sovittu", vahvistivat kaikki Khamisin sanojan syvästi vakuuttamina.
"Päätöksenne ilahduttaa minua, ystäväni", sanoi Khamis, "mutta ennenkuin eroamme, tulee meidän sopia, minä päivänä lähdemme matkaan. En voi odottaa kauan, sillä olen jo melkein lähtövalmis. Mutta jos kaikki lupaatte olla valmiit kahdenkymmenenneljän päivän kuluttua, jolloin on uusi kuu, niin odotan siksi. Teidän tulee vain luvata, että otatte mukaanne niin paljon orjia kuin vain voitte, jotta joukkomme olisi vahva. Sanopa, sheikki Amer, montako aseistettua miestä voit ottaa mukaan?" "Minäkö? Minä voin ottaa mukaani kaksisataa aseistettua palvelijaa ja niiden lisäksi kaksi uskollista fundista [päällysmies], Simban ja Moton, joksi orjat heitä nimittävät. He ovat yhteensä kokonaisen armeijan arvoiset —."
"Anna minunkin seurata mukana", keskeytti Selim isänsä käyden istumaan hänen viereensä matolle ja katsoen häneen innostunein, rukoilevin katsein. "Minä osaan ampua. Tiedäthän, että minulla on englantilainen pyssy. Hyvä baluyz [konsuli, lähettiläs] opetti minua käyttämään sitä ja vastikään hän sanoi minulle, että osaisin piankin ampua paremmin kuin hän itse. Suostuttehan pyyntööni, isä, lupaan olla tottelevainen ja rohkea."
"Kuulkaahan poikaa", sanoi Amer ihaillen. "Siten puhuu aito-beduiini!
Mutta miksi tahtoisit jättää äitisi, poikani?"
"Äiti tulee tosin kaipaamaan minua, mutta minä olen voimakas ja suuri, enhän voi koko ikääni pysytellä sinun haaremissasi. Minun täytyy päästä ulos maailmalle niinkuin muutkin miehet."