"Ja kuka on pannut sellaisia ajatuksia päähäsi? Kuka on sanonut, että olet liian vanha jäämään äitisi luo?"
"Eräänä päivänä olin yhdessä Suleiman, sulttaanin pojan ja amerikkalaisen konsulin pojan kanssa ampumassa metsälintuja. Ja amerikkalainen poika, joka mielestään on jo aika mies, vaikka hän on minua pienempi, nauroi minulle. Sinä Selim, sanoi hän, olet kuin pieni tyttö, jota hänen äitinsä joka päivä kylvettää lämpimässä maidossa, jotta hänen ihonsa tulisi valkeaksi. En ymmärrä, miten arabialaispoika voi tyytyä olemaan ikuisesti äitinsä suojassa. Niin hän sanoi minulle, ja Suleiman kuuli hänen sanansa ja nauroi myös minulle, kunnes poskiani alkoi häpeästä polttaa."
"Vaiti poika. Mitä sinun tarvitsee välittää nenäkkäästä nasarealaisesta? Sinä et ole samaa heimoa ja rotua kuin hän. Kuitenkin täytyy minun myöntää", jatkoi Amer kääntyen ystäviensä puoleen, "että nasarealaisten pojat ovat meidän poikiamme sukkelammat, joskaan he eivät voita heitä, jos todellista rohkeutta kysytään. Niin, kaikki nasarealaiset ovat viisaita — tavattoman viisaita. Ketkä ovat voimakkaampia ja rikkaampia kuin Englannin nasarealaiset?"
"Mutta isä", sanoi Selim, "etkö sinä sitten usko, että Jumala ja profeetta Muhammed — siunattu olkoon hänen nimensä — on kironnut nasarealaiset? Amerikkalainen poika sanoo täten arabeista: 'Herra Jumala näyttää vihansa arabeille. Hän pitää heitä typerinä ja tietämättöminä, siksi että he ovat pahoja, he tappavat ja syövät mustia neekeriparkoja tai kuljettavat heitä Sansibariin ja myyvät heidät orjiksi omaksi voitokseen'."
"Vaiti, Selim, älä anna kielesi lausua sellaisia sanoja Allahin uskollisista palvelijoista, vaikkapa pieni koira, sellainen kuin tuo poika, olisi sellaista sanonutkin. Unohda hänen puheensa äläkä anna isäsi kuulla semmoisia sanoja omasta heimostaan. Jumala on sanonut epäuskoisista: 'Hukka periköön heidät ja tuli tuhotkoon heidät!'"
"Älä vihastu minuun, isä. — Et ole vielä vastannut, saanko seurata mukanasi?"
"Etkö tiedä, poikani, että pakanat ovat julmia, heillä on keihäitä ja miekkoja ja he iskevät kaulasi poikki, jos vain saavat sinut käsiinsä", vastasi Amer hymyillen.
"Minä en pelkää heitä", vastasi Selim ylpeänä. "Milloin joku Beni-Hassanin pojista olisi pelännyt? Minäkö, päällikön poika, pelkäisin?"
"Sinä saat seurata mukana — jollei muun niin noiden viime sanojesi vuoksi. Allah on suojeleva sinua", vastasi Amer ja laski kätensä siunaavasti pojan pään päälle.
"Tehkäämme päätös ennenkuin aurinko laskee", sanoi Khamis kärsimättömästi. "Montako miestä sinä voit ottaa mukanasi, sheikki Thani?"