"Niin, nuori päällikkö", vastasi Moto nöyrästi, "ja minä seurasin Kisesan mukana sotaan. Pitkän marssin jälkeen me saavuimme erääseen kaupunkiin."
"Kuka hallitsi siellä?" huusi nuorukainen. "Pian, sano minulle hänen nimensä!"
"Mostana", vastasi Moto levollisesti ja ympärillä seisovat toistivat nimen.
"Niin, Mostana", sanoi Moto uudestaan. "Varsin pian me valtasimme kaupungin, vaikka Mostanan väki taisteli urheasti ja monet meidän väestämme kaatuivat. Mutta lopulta suurin osa Mostanan miehistä oli kuollut ja loput arabit ottivat orjikseen."
"Se on totta", sanoi Katalambula, "sellainen tapa on noilla julmilla ihmisillä."
"Eikö kukaan heistä pelastunut?" kysyi nuori päällikkö omituisella äänellä.
"Yksi ainoa."
"Mikä oli hänen nimensä?"
"Kalulu", vastasi Moto ääneensä, ja läsnäolevien hämmästyneistä huudoista välittämättä hän jatkoi: "Niin, Kalulu, Mostanan poika, seisoi isänsä vieressä, kun Kisesa lupasi antaa viisikymmentä kangaspakkaa sille, joka saisi pojan elävänä kiinni. Kun minä kuulin sen, kävi minun sääli poikaa, sillä minäkin olin mrori. Minä pidin arabeista, mutta en toivonut, että Mostanan poika joutuisi arabien orjaksi. Niinpä tartuin kilpeeni ja kiiruhdin pojan luo aikoen kehoittaa häntä seuraamaan itseäni, mutta hän luuli varmaan, että tahdoin tappaa hänet, sillä hän heitti keihäänsä minua vastaan ja se lävisti käteni kiinni siihen."
Suuri ihastuksen huuto kajahti paikalla, ja nuorukainen astui askeleen Motoa lähemmäksi. Mutta tämä ei ollut huomaavinaan sitä.