"Poika, poika, Ferodia on watutain paras päällikkö. Vihollinen ei ole vielä koskaan voittanut häntä, ja hänellä on aina ollut tapana antaa minulle parhain osa saaliista. Ole kärsivällinen, minä pyydän näitä orjia sinulle, vaikka olisinkin käskenyt paistaa heidät elävältä, ellei Moto olisi nyt juuri tullut tänne. Mene nyt ja anna muukalaisille juomaa ja ruokaa ja vie kumpainenkin majaansa. Ystäväsi Moto saa tyttäreni Lamolin vaimokseen, ja anna joku toinen naisorja tuolle toiselle, pitkälle muukalaiselle. Katalambula on puhunut."
Vanhan miehen ääni alkoi väsyä ja ärtyä, ja Kalulu viittasi Moton ja Simban kuninkaan majassa olevaan omaan huoneeseensa ja vakuutti tekevänsä kaikki voitavansa pelastaakseen pojat.
"Tiedän, ettei se ole helppoa", hän sanoi. "Setäni ei tee sitä kernaasti, sillä Mostana oli hänen veljensä, ja me saamme usein kuulla matkustajien kertovan arabien julmuuksista. Jos Ferodia tahtoo pitää pojat orjinaan, niin pelkään, ettei setäni voi vastustaa häntä. Jos te ette olisi tulleet tänne, niin sekä hän että minä olisimme kernaimmin kiduttaneet heidät hengiltä."
"Oi, Kalulu", sanoi Moto rukoilevasti, "te ette tunne Selimiä. Hän ei voisi tehdä kellekään pahaa, eikä hänen isänsäkään. Simba ja minä olimme ylpeät siitä, että saimme olla Amer ben Osmanin orjia ja sanoa Selimiä nuoreksi herraksemme. Hän on yhtä vanha kuin tekin, Kalulu. Te olette varmaan kuudentoistavuotias."
"En tiedä miten vanha olen", vastasi Kalulu nauraen. "Mutta olin pieni, kun sinä näin minut, muuten et koskaan olisi saanut minua kiinni. Nyt menen toimittamaan Katalambulan käskyä." Ja samassa Kalulu kiiruhti niin nopeasti ulos, että pitkät kameelikurjensulat hänen päässään taipuivat vaakasuoriksi hänen takanaan.
Kalulun vartalo oli erittäin kaunis. Hänen lihaksensa olivat kuin karkaistua terästä, kiinteät ja joustavat. Ei kukaan hänen ikäisensä osannut heittää keihästään tai osua nuolellaan yhtä varmasti ja yhtä pitkän matkan päähän kuin hän. Ei kukaan ollut yhtä nopsajalkainen ja uhkarohkea kuin hän, ja samalla kun hän oli notkea ja kestävä, oli hänen vartalonsa erittäin kaunis ja sulavaliikkeinen.
Samaa ei voida sanoa hänen kasvoistansa. Hänhän oli neekeri, joskaan hänen ihonsa ei ollut aivan musta, vaan pronssinkarvainen. Hänen huulensa olivat paksut ja nenä litteä. Mutta silmät olivat sen sijaan suuret, loistavat ja mustat. Korvat olivat pienet eikä niissä ollut puikkojakaan, jommoisilla watutaneekerit levittivät korvalehtiään. Niitä koristivat vain suuret helmet. Takkuinen tukka riippui hartioille saakka, ja siihen oli palmikoitu monenvärisiä helminauhoja. Sitä paitsi oli hänellä päässään kolme lumivalkoista kamelikurjensulkaa kiinnitettyinä nauhaan, joka samalla piti tukkaa kurissa. Hänen kaulassaan, ranteissaan ja nilkoissaan oli helminauhoja.
Kalulu toi nyt serkkunsa Lamolin tulevan miehensä luo, ja Moto oli mielissään saadessaan kuninkaan tyttären vaimokseen ja palvelijakseen ja kehui Lamolia. Tämä ei ollut erikoisen kaunis, mutta ei missään tapauksessa rumakaan, ei hampaaton eikä vanha.
Kun Kalulu oli saanut tämän naimakaupan watutain tavan mukaan järjestetyksi, kysyi hän Simbalta, minkälaisen vaimon hän toivoi itselleen.
Vaikka Motolla ja Simballa oli vaimot ja lapset Sansibarissa, ei kummallakaan ollut uutta vaimoa vastaan, ja Simba vastasi heti, että Kalulu itse saisi valita hänelle vaimon.