Hetken kuluttua toi Kalulu Simban luo nuoren naisen, jota meillä varmaankin olisi näytetty jättiläisnaisena rahasta, ja kun hän näki tuon jättiläisparin yhdessä, taputti hän käsiään ihastuksesta ja tanssi heidän ympärillään, ikäänkuin hän itse olisi saanut lahjan.
Sillä välin kahdeksan rummunlyöjää, kaksi ilonpitäjää ja viisikymmentä nuorta miestä ja naista oli kerääntynyt puoliympyrään molempien parien ja Kalulun ympärille, ja kun tämä oli muutamalla sanalla ilmoittanut setänsä tahdon, astui taikuri esille ja lauloi häälaulun tanssien samalla kiihkon vallassa. Laulua säestivät pienet rummut, mutta koko joukon yhdyttyä laulun kertoon, pärisytettiin myös suuria rumpuja.
Juhlaa kesti koko päivän ja yön, aina auringon nousuun asti. Yöllä tuli paikalle lisää paljon väkeä, niin että lähes tuhat henkeä otti osaa kuoroon. Kalulu ja monet muutkin olivat aivan käheät kun he aamulla vetäytyivät levolle.
KUUDES LUKU.
Selimin, Abdullahin ja Mussoudin kärsimykset. — Isa saa isonrokon.
— Hänet jätetään karavaanin jälkeen. — Selim pakenee. Metsän
kuninkaan ääni. — Selim ampuu jalopeuran ja antiloopin. — Nälkä. —
Selim valmistautuu kuolemaan.
Palatkaamme nyt arabialaispoikien luo nähdäksemme miten heidän on käynyt.
Vaikka karavaani lähti liikkeelle Ututaan päivää sen jälkeen kuin Simba ja Moto olivat paenneet, ei se tietenkään voinut matkata yhtä nopeasti kuin molemmat pakolaiset, ja siten Ferodian karavaani tarvitsi melkein kuukauden samaan matkaan, jonka he olivat suorittaneet muutamissa päivissä.
Ferodialla oli paitsi neljää arabialaista orjaa, joista kolme oli melkein valkeaa, ainakin kolmesataa mustaa orjaa, ja hän tiesi, että huhu niiden olemassaolosta hyvinkin pian leviäisi. Varmaankin hänen luokseen saapuisi orjakauppiaita, ehkäpä aina Sambesi-joen varsilta saakka, ja senvuoksi hänen oli edullisinta matkustaa niin hitaasti kuin suinkin, ja antaa ihmiskarjansa samalla toipua vaivoistaan.
Liikkeelle lähdettiin vasta kuudelta aamuisin ja levolle asetuttiin tavallisesti jo keskipäivän aikaan. Ensi päivinä kuljettiin viljavien ja tiheästi asuttujen seutujen halki, joiden päälliköt olivat häntä kohtaan ystävällismielisiä. Mutta kymmenen päivän kuluttua saavuttiin Urorin ja Ututan välillä olevalle riidanalaiselle alueelle, jossa kasvoi synkkää metsää ja viidakkoa ja asusti vain petoeläimiä. Tämän alueen etäisimmästä päästä oli Katalambulan maahan noin yhdeksänkymmenen englanninpeninkulman matka.
Poika parat, Selim, Abdullah ja Mussoud, eivät kärsineet vain kuumuudesta, vaan heidän täytyi myös kantaa raskaita taakkoja, jotka kalvoivat heidän tottumattomia hartioitaan. Kolmena ensimmäisenä päivänä heidän täytyi lisäksi käydä alastomina, sillä orjien suojaksi ei runsaasta saaliista huolimatta riittänyt ainoatakaan kyynärää kangasta.