Orjia pidetään usein kuin karjaa ja kohdellaan myös sen mukaan. Nuo kolmesataa orjaa sidottiin kahleilla, tunnustettava on, että arabien leirissä oli tavattu paljon kahleita tätä tarkoitusta varten. Täysikasvuisille pantiin rautarenkaat kaulaan, jota vastoin pojat — arabialaispojat ja muutamat neekeripojat, Niani niiden parissa — sidottiin köydellä vyötäisiltä.
Täysikasvuisia oli viisitoista ryhmää, kussakin kaksikymmentä henkeä, ja kullakin ryhmällä oli päällysmiehensä. Poikien osastoa vartioi Tifum Byah.
Niinkuin sanottu, orjia kohdellaan aivan häikäilemättä kuin karjaa. Jos jonkun jostakin syystä täytyi pysähtyä matkan varrella, oli koko ryhmän sekä päällysmiehen pakko myös pysähtyä, mikä tuotti ikävyyttä ja kiusaa. Jokaisessa osastossa on aina joku, joka on toisia oikullisempi, joka haluaa useammin vettä, j.n.e., mistä koituu harmia tovereillekin, sillä päällysmies ei ole kovinkaan kärsivällinen, vaan ottaa helposti piiskan esille kiirehtiäkseen jäljellejäänyttä joukkoa.
Poikien ryhmässä Isa alituisesti tahtoi pysähtyä, ja kaikki muut saivat siitä kärsiä, varsinkin Selim, jonka niskoille hän aina sälytti syyn.
Niani, neekeripoika, huomasi Isan kavaluuden, ja eräänä päivänä hän uskalsi sanoa Tifum Byahille, ettei tämä piiskannut oikeaa syyllistä, ja antoi ilmi Isan, joka senjälkeen sai maistaa ruoskaa. Isa, joka ei ollut säälinyt Selimiä, huusi ja valitti nyt ääneensä, kun häntä itseään rangaistiin, ja hän uhkasi kostaa pienelle sukkelalle ja rohkealle Nianille.
Toisellakin tavalla Niani osoitti rakkauttaan nuorelle herralleen. Ei kestänyt montakaan päivää, ennenkuin hän tarjosi Selimille sitä kangaspalaa, jonka hän oli sitonut lanteittensa ympärille.
"Ei se tee mitään", sanoi hän, kun Selim ei tahtonut ottaa sitä vastaan, koska Niani itse jäisi silloin aivan alasti, "minä olen vain neekeripoika, eikä kukaan minua katsele. Ottakaa se, jos se vain kelpaa teille. Se on hyvin likainen."
"Se on parempi kuin ei mitään", sanoi Selim kiitollisena, "ja minä otan sen kernaasti vastaan, koska sinä et siitä välitä. Mutta emmekö voisi jakaa sitä?"
"Ei se ole tarpeen", sanoi Niani lujasti, "Niani ei tarvitse vaatteita. Tämä on sitäpaitsi sama kangaspala, jonka te annoitte minulle sinä iltana, kun minä panin kampia Isalle ja Isa aikoi heittää minut tuleen."
Selim nousi nyt sitoakseen likaisen kangaspalan uumilleen, mutta huomasi samassa, että hänen ystävänsä Abdullah ja Mussoud katselivat kaihoavin katsein kangasta — heidänkin ihonvärinsä oli niin vaalea, että heidän alastomuutensa pisti enemmän silmiin kuin neekerien. Ääneti hän repäisi kankaan kolmeen osaan ja antoi molemmille pojille osansa.