"Kuningas saa sen itse päättää", vastasi Ferodia mielistellen.
"Siinä tapauksessa minä lahjotan hänet Kalululle", päätti Katalambula nopeasti, "mutta minä luulin, että sinulla olisi ollut kolme tai neljä valkeaa poikaa."
"Ainoastaan kolme valkeaa. Yksi heistä kuoli matkalla ja suurin karkasi viiden päivämatkan päässä täältä."
"Miksi hän karkasi?"
"Siksi että hän oli aasi", vastasi Ferodia katkerasti. "En ole koskaan nähnyt niin röyhkeää poikaa. Suu hänellä oli täynnä sanoja, mutta hänen selkänsä ei kyennyt työhön, ja siksi hän karkasi. Mutta rohkeutta hänellä oli kahden sotilaan edestä, ja aikaa myöten hänestä olisi tullut komea orja."
"Kenestä sinä puhut, Ferodia?" kysyi Kalulu, joka oli tullut lähelle.
"Ole vaiti poika", sanoi Katalambula. "Sukulaisesi Ferodia on lahjoittanut sinulle tämän pienen valkean orjan leikkitoveriksi. Avaa hänen siteensä ja opeta hänet sotilaaksi."
"Ei, annahan Ferodian vastata", Kalulu sanoi. "Kuka karkasi?"
"Nuori arabialainen orja, sinun ikäisesi poika", vastasi Ferodia vastahakoisesti. "Hän oli erään päällikön poika, ja luulenpa melkein, että Tifum julmuudellaan sai hänet karkaamaan."
"Tifum Byah ei ole lempeäkätinen, eikä ole kumma että poika karkasi!" sanoi Kalulu. "Siitä voimme puhua myöhemmin. Nyt otan valkean orjan mukaani ja annan hänelle ruokaa."