"Mutta hän ei voi elää kauan, jollei hän saa jotakin syödäkseen", Moto sanoi. "Näetkö, Simba, miten laiha hän on, vain luuta ja nahkaa! Mikä sheita paha henki — on häntä pidellyt noin pahoin? Katso naarmuja hänen käsivarsissaan ja — käännäpä häntä Simba — haavoja hänen selässään!"
"Oi, Moto", sanoi helläsydäminen Simba, "se on tosiaankin sheitan tai mshensin — villin — työtä, ja niin totta kuin Allah minua auttakoon, minä raastan sen miehen sydämen hänen rinnastaan. Kannetaan hänet nyt varovasti kylään, ja pyydä Kalulu hankkimaan hänelle hiukan vuohenmaidosta keitettyä velliä."
Sillä aikaa kuin Kalulu antoi tämän käskyn, joka nopeasti toimitettiin edelleen, levitti Moto vaatteen maahan, ja Simba nosti varovasti sille nuoren isäntänsä laihtuneen ruumiin, ja sitten he yhdessä kahden muun miehen kanssa tarttuivat vaatteen kulmista kiinni ja kantoivat hänet kylään.
Kun he saapuivat sinne, olivat kylän asukkaat kiihdyksissään kuultuaan, että Kalulu oli löytänyt miltei nälkään nääntyneen valkean pojan metsästä. Sen kummempaa saattoi tuskin ajatella. Valkoinen poika, jonka iho oli kuin munankuori. Mielessään he olisivat voineet kuvailla kaksipäisiä, kuusikätisiä ja vaikkapa tuhatraajaisia mustia miehiä, mutta valkea poika, jonka iho oli niin hieno ja pehmeä, että vähinkin puristus jätti siihen merkkinsä, oli jotakin kuulumatonta.
Eipä siis ihme, että kaikki kiirehtivät uteliaina katsomaan, ja että he olivat pahoin pettyneet, kun Kalulun sotilaat eivät päästäneet heitä paarien luo. Moto ja Simba sekä heidän apulaisensa kantoivat taakkansa tyhjään majaan, jonka kylän päällikkö Kalulun pyynnöstä luovutti heille, ja Moton avattua varovaisesti Selimin suun alkoi Simba syöttää hänelle ohutta velliä pienellä puulusikalla.
Se vaikutti melkein heti, joskin kärsimättömän Simban mielestä aika tuntui kovin pitkältä, ennenkuin avonaiset huulet sulkeutuivat ja kurkussa tuntui hiukan liikettä. Mutta sitten kuivat huulet avautuivat itsestään, ja Simba oli heti valmis antamaan hiukan lisää lämmintä ja virkistävää juomaa. Kalulu oli polvistunut Selimin pään viereen ja näytti Simballe pieniä hikipisaroita joita alkoi helmeillä sairaan otsalle. Moto painoi kätensä Selimin rintaa vasten ja saattoi kaikkien iloksi vakuuttaa, että sydän alkoi lyödä nopeammin ja voimakkaammin. Pian Selim huokasi, ja silmäluomet, jotka tähän saakka olivat olleet ummessa, avautuivat ja loistavat, sielukkaat silmät tulivat näkyviin.
"Oi, miten kauniit silmät, miten suuret ja loistavat!" huudahti
Kalulu ihmeissään.
"Sh!" varoitti Simba ja painoi korvansa Selimin huulia vasten, jotka kuiskasivat:
Se päivä koittaa, hetki murheinen,
kun pojat suree surmaa isien.
"Poika parka!" sanoi Simba. "Hän toistaa sanoja, jotka hänen äitinsä lausui heidän eronhetkellään." Ja sitten hän lisäsi kovalla äänellä: "Selim, nuori herra, tunnetko minua?"