"Mutta hän häpeää olla alasti, isä; hänen kansansa jäsenet ovat pukeutuneet päästä jalkoihin saakka. Heillä on kirja, jonka taivaanhenki on kirjoittanut, ja siinä sanotaan, etteivät he saa olla alasti."
"Tee niinkuin tahdot, anna hänelle neljä dotia kangasta, ja hän pukeutukoon kiireestä kantapäähän saakka, jos hänen tekee mielensä, vaikka minusta se on mieletöntä."
"Sinä olet kovin hyvä, isä", huudahti Kalulu ja hyppäsi ilosta.
"Niin, kyllä minä tiedän — varsinkin kun sinä saat tahtosi läpi.
Mutta menehän nyt, olen väsynyt ja uninen."
Kalulu meni varastohuoneeseen ja otti sieltä luvatun kangaspalan lähtien sitten majaansa, jossa hän tapasi Simban, Moton ja pojat.
Mainitsematta mitään lahjastaan hän kysyi Selimiltä, mikä kirja se oli, josta hän edellisenä päivänä oli kertonut.
"Se on koraani", Selim vastasi, "ja pyhä mies Muhammed on sen kirjoittanut. Taivaanhenki lähetti hänet opettamaan ihmisiä, jotta he tulisivat hyviksi ja pääsisivät onnen maahan, jota nimitetään paratiisiksi."
"Elääkö Muhammed vielä?" kysyi Kalulu.
"Ei, hän on ollut jo kauan, kauan kuolleena. Enemmän kuin sata kuningasta on elänyt Ututassa sen jälkeen kun Muhammed — ei Mummed kuoli."
"Entäs missä on paratiisi? Olenko minä hyvä? Pääsenkö minä sinne?" kysyi Kalulu hymyillen.