"Paratiisi on kaukana, pilvien tuolla puolen. Ei kukaan pääse sinne, jollei hän usko Allahiin, Muhammediin ja koraaniin."
"Minne minä sitten kuoltuani joudun?"
"Jos kuolet ennenkuin olet tullut oikeauskoiseksi, tulet paikkaan, joka on valmistettu niille, jotka eivät eläissään ole saaneet oppia totuutta. Se on kaukana paratiisista."
"Hm! Siellä ei siis ole yhtä hyvä olla kuin paratiisissa?"
"Ei."
"Taivaanhenki on paha", sanoi Kalulu, "hän lähettää pyhän miehen vaikeitten luo ja valmistaa heille paratiisin. On helppo uskoa, kun tietää mitä pitää uskoa. Mutta mustien luo ei tule pyhää miestä, ja siksi he ovat tietämättömiä ja heidät lähetetään pahaan paikkaan. Se on väärin. Minä en välitä taivaanhengestä enkä tahdo kuolla."
Selim ei tahtonut herättää Kalulun vihaa vielä suuremmassa määrässä, vaan vaikeni, ja toinen jatkoi:
"Mutta sanohan minulle, mistä johtuu, että te ette kulje alasti niinkuin me?"
"Hyvä kirja sanoo, että häveliäisyys vaatii peittämään ruumiinsa. Eläimet, linnut, kalat ja koko luonto on puettu, miksi ei siis ihminenkin?"
"Niin, Selim, sinun ei tarvitse hävetä niin kauan kuin olet minun luonani. Minulla on vaatetta sinulle ja Abdullahille. Olenko minä nyt hyvä ja pääsenkö nyt paratiisiin?"