Soltalin maja oli oikea museo. Siellä oli paljon ja kaikenlaisten eläinten sarvia, antilooppien, kauriitten, puhvelien ja sarvikuonojen sarvia sekä norsujen torahampaita. Soltali itse pani kuitenkin eniten arvoa sellaisiin merkillisyyksiin kuin norsunhäntiin, kirahvinsarviin, seeprojen silmäluomiin, villisikojen torahampaihin, jalopeurankäpäliin, kotkankynsiin, haukkojen nokkiin, kalojen suomuksiin ja ibislinnun silmiin, jotka olivat kaikki käärityt vuohennahkoihin. Olipa hänellä joukottain kurpitsapullojakin, joissa hän säilytti tappamiensa eläinten pääkalloista jauhettua jauhoa, ja pienemmissä astioissa hänellä oli niiden miesten poltettuja aivoja, joita hän taistellessaan "suuren" kuningas Loralamban rinnalla oli kaatanut. Kahden kuukauden kuluttua Abdullah oli melkein entisellään, ja silloin Kalulu ehdotti Selimille, että he lähtisivät norsuja pyytämään.
"Olisipa todella hauska ampua norsu", sanoi Selim. "Moto on suuri metsästäjä, ja opettaa minua kutittamaan norsua mahan alta. Eikö hän ole kertonut sinulle sitä juttua?"
"Onko hän kutittanut norsua mahan alta?" kysyi Kalulu ihaillen. "Silloin hän on suurempi metsästäjä kuin itse vanha Soltali. Soltali on suorittanut uhkarohkeita tekoja, mutta sellaista hän ei ole koskaan tehnyt. Pitäkäämme varamme, jotta näemme, miten Moto kohtelee oikein villiä norsua."
"Kyllä minä pidän häntä silmällä. Milloin me lähdemme matkaan,
Kalulu?"
"Huomen aamulla. Tänä iltana Soltali laulaa meille norsunmetsästäjän laulun ja antaa kullekin metsästäjälle taikakalun, sillä itse hän on liian vanha seuratakseen meidän kanssamme. Minä otan mukanani viisikymmentä miestä, sillä meidän täytyy kyetä puolustamaan itseämme, ja jos Ferodia kohtaa meidät metsässä, loppuu leikki lyhyesti, eikä minun pääni saa pysyä paikoillaan. Hän tietää, että jos minä kuolen, niin hän pääsee kuninkaaksi setäni jälkeen."
"Et suinkaan aio lähteä Ferodian alueelle? Häntä en tahtoisi enää kernaasti tavata", sanoi Selim kauhuissaan.
"Ole rauhassa, veljeni, me lähdemme vastakkaiseen suuntaan, kaakkoon päin, ja Ferodian maa on lounaisessa."
"Sinä pelotit minua", sanoi Selim, "selkääni kirvelee, kun ajattelenkin vain Tifumia, ja Tifum on Ferodian luona."
"Ja kuitenkin sinä iskit häntä kasvoihin. Moto näki sen ja hän sanoi, että se oli rohkeasti tehty."
"Jospa iskuni olisi musertanut hänen päänsä", sanoi Selim, "en ole rauhallinen niin kauan kuin hän elää, hän on afrit — paha henki".