Kuoro: Oi, kova isku kohtalon, kun kuninkaamme kuollut on!
Kun laulu oli loppunut, pantiin ruumis paksun kaarnan sisään, ja neljä taikuria kantoi sen hautaan, missä se asetettiin oikealle kyljelleen ja sen viereen asetettiin kilpi, keihäs, jousi ja viini. Pääpuoleen pantiin ruukullinen hirssijauhoja. Kaarna, jossa ruumista oli kannettu, asetettiin ruumiin päälle, ja viiniä kaadettiin sen yli. Sitten teurastettiin härät haudan yläpuolella, niin että veri vuoti hautaan. Se täytettiin sen jälkeen mullalla ja poljettiin kovaksi. Lopuksi kaadettiin hautakummulle kymmenen pullollista viiniä, ja niin olivat juhlamenot lopussa.
Heimon vanhimmat ja taikurit kerääntyivät nyt puun alle neuvottelemaan siitä, kuka valittaisiin vainajan seuraajaksi. Monet ehdottivat Ferodiaa, joka oli vainajan sukulainen, mutta enemmistö — tosin varsin pieni enemmistö — puolusti Kalulua, joka oli Katalambulan veljenpoika sekä kasvatti, ja jonka kuningas vainaja oli valinnut seuraajakseen. Sitä paitsi oli Kalulu rohkea ja hänestä tulisi aikaa myöten suurempi sotilas kuin Ferodiasta, ehkäpä itse Katalambulaakin suurempi. Hän oli voittanut kaikkien sydämet herttaisuudellaan ja hyvyydellään.
Väittely oli kiivas. Ne, jotka äänestivät Ferodiaa, uhkasivat luopua Katalambulan heimosta ja mennä Ferodian puolelle ja palata aseistettuina takaisin hakkaamaan Kalulun pään poikki. Mutta Soltalin onnistui kaunopuheisuudellaan rauhoittaa kiihoittuneet mielet ja saada niin monta Ferodian puolustajaa siirtymään Kalulun puolelle, että lopulta edellistä kannatti vain pieni, taistelunhaluinen vähemmistö.
Ja sillä välin kun odotettiin sanansaattajien paluuta, jotka olivat lähetetyt ilmoittamaan Kalululle siitä kunniasta, joka oli tullut hänen osakseen, lähti vähemmistö kylästä uhaten palata takaisin Ferodian kanssa, joka ei jättäisi heille kostamatta.
Kalulu otti lähetystön vastaan ja seurasi heidän mukanaan Soltalin luo. Tämä ei ollut vain heimon etevin poppamies ja taikuri, vaan myöskin manyapara — neuvonantaja — ja Katalambulan appi. Sitäpaitsi hän oli hellästi kiintynyt Kaluluun. Ilomielin hän nyt ilmoitti nuorukaiselle, että tämä oli valittu kuninkaaksi.
Soltalilla oli hiukan veteen sekoitettua hirssijauhoa vieressään — se oli voimakas lääke ja taikakeino — ja kun Kalulu seisoi nyt hänen edessään kuutamossa, nousi Soltali paikaltaan ja siveli tätä voidetta nuorukaisen kasvoihin ja huusi ääneensä: "Ole kuningas, ole rohkea, ole voimakas, ole hyvä! Ja kaikki vihollisesi paetkoon sinua!"
Vuoron perään kaikki heimon vanhimmat nousivat ja toistivat samat sanat. Sitten kaikki kansa keräytyi paikalle, ja Soltali lauloi ylistyslaulun uuden kuninkaan perheestä, hänen hyvistä ominaisuuksistaan ja elämänkohtaloistaan ja lopetti kehottamalla kaikkia kunnioittamaan ja palvelemaan Kalulua, samoin kuin he olivat palvelleet hänen kasvatusisäänsä, jotta watutakansan kunnia tulisi tunnetuksi koko maailman kansojen parissa ja sen rohkeutta ylistettäisiin kaikkialla.
Sotilaat huusivat ääneensä, rummut rämisivät, ja kaikki yhtyivät yksiääniseen huutoon: "Kauan eläköön Kalulu!"
Kun äänet vaikenivat, nousi Kalulu ja puhui kansalle kaikkien kuunnellessa ihaillen ja tarkkaavina: "Watutaheimon sotilaat ja kansamme vanhimmat ja neuvonantajat, te olette valinneet minut kuninkaaksenne, sentähden että Katalambula, jolla ei ollut perillistä, rakasti minua, Mostanan poikaa, ja siksi että hän, kuningas vainaja, oli sanonut Soltalille: Koska minulla ei ole poikaa, hallitkoon Kalulu minun sijastani, kun lepään haudassa. Katalambula on nyt lähtenyt isiensä luo. Hän oli vanha, vuosien ja kunnian painama. Häntä ei ole enää olemassa, raskas multa peittää hänet. Kuningas on kuollut, mutta te olette valinneet minut täyttämään hänen sijansa. Olen vielä nuori, enkä ole nähnyt monta kuunvaihdetta, en ole valmis sotilaskaan. Mitenkä voin siis täyttää Katalambulan paikan? Tahdon sanoa sen teille. Katalambula oli hyvä, hän rakasti kaikkea hyvää ja vihasi pahaa, ja niin minäkin teen. Katalambula oli oikeudenmukainen, sitä minäkin tahdon olla. Kun Katalambula oli nuori, oli hän urhoollinen ja voimakas, hän taisteli kuin jalopeura. Kun minä olen valmis sotilas, olen minäkin voimakas ja urhoollinen, ja taistelen kuin jalopeura. Katalambula oli viisas. Oi, minä olen nuori ja typerä, mutta minulla on Soltali, Katalambulan ystävä luonani. Minulla on samat heimon vanhimmat, neuvonantajat ja taikurit tukenani kuin hänelläkin, ja he auttavat minua viisaudellaan, kun huolet painostavat minua, ja minä tulen viisaaksi heidän viisautensa kautta. Nyt vallitsee rauha maassa, watutalaiset ovat rikkaita ja onnellisia. Kansan parissa ei riehu tauteja eikä karjankaan joukossa. Mutta synkät päivät voivat yllättää meidät, jos voimakas vihollinen hyökkää maahan. Tauteja voi levitä joukkoomme, kuka voisikaan estää pahoja henkiä lähettämästä maahan kauheita kulkutauteja, jotka tappavat sotilaitamme ja karjaamme? Mutta Kalulu on valmis lepyttämään pahoja henkiä uhreilla ja voimakkailla lääkkeillä. Watutamiehet rakastavat Kalulua ja ovat valinneet hänet kuninkaakseen. Kun hetki on tullut ja hätä vaatii, on Kalulu valmis kuolemaan watutalaisten puolesta. Minä olen puhunut." Kun Kalulu oli lopettanut puheensa, lähti hän omaan majaansa, jossa hän tapasi Selimin, Abdullahin, Simban ja Moton keskustelemassa viime päivien tapahtumista.