[8] — vaiko joutsen joikuvainen, — Tämä omituinen taru Punajoutsenesta löytyy Schoolcraft'in Algic Researches, Vol. II, p. 9. Kolme veljestä oli metsällä veikaten kuka toisi kotiin ensiksi saaliin.
"He eivät saaneet ampua muuta otusta", niin satu kertoo, "kuin mitä heidän kunkin oli tapana tappaa. He läksivät eri suunnille. Odjibwa, nuorin, ei ollut kulkenut kauas ennenkuin hän näki karhun, eläimen, jota hänellä ei ollut lupa sopimuksen mukaan tappaa. Hän seurasi sitä läheltä ja ajoi nuolen sen lävitse joka sen kaatoi. Vaikka vasten vetoa hän alkoi sitä nylkemään, kun yhtäkkiä ilma värjäytyi punaiseksi hänen ympärillään. Hän hieroi silmiään, luullen mahdollisesti näkönsä pettävän, mutta ilman seurauksia, sillä punainen kajastus pysyi. Lopulta hän kuuli outoa ääntä kauempaa, Ensin se kuulosti ihmisääneltä, mutta vähän matkaa ääntä kohti mentyään hän saapui järven rantaan ja pian huomasi etsittävänsä. Etempänä järvellä ui mitä ihanin Punajoutsen, jonka höyhenpuku välkkyi auringossa ja joka silloin tällöin päästi samallaisen äänen minkä hän ensin oli kuullut. Hän oli pitkän jousenkantaman päässä ja vetäen jänteen aivan korvansa viereen tähtäsi tarkkaan ja ampui. Nuoli ei sattunut; ja hän ampui, ja ampui kunnes hänen viinensä tuli tyhjäksi. Joutsen yhä uiskenteli ympärinsä, ojentaen pitkää kaulaansa ja kastellen nokkaansa veteen aivan välittämättä sitä kohti ammutuista nuolista. Odjibwa juoksi kotiin, ottaen omansa ja veljensä nuolet ja ampui ne kaikki. Sitten hän seisoi ja katsoi kaunista lintu. Seisoessaan hän muisti veljensä sanoneen, että heidän isävainaansa taika-pussissa oli 3 lumottua nuolta. Heti hän läksi hänen joutsenen tappamishaluunsa tukahduttaen kaikki epäröimiset. Minä muuna aikana hyvänsä hän olisi pitänyt pyhyyden häväistyksenä isänsä taika-pussin avaamista; mutta nyt hän kiireesti sieppasi ne kolme nuolta ja juoksi takaisin, jättäen pussin muun sisällön hajalleen majaan. Joutsen oli yhä siellä. Hän ampui ensimäisen nuolen hyvin tarkasti ja osasi hyvin lähelle. Toinen sattui vielä lähemmäksi. Ottaessaan kolmannen nuolen hän tunsi käsivartensa vankemmaksi ja jännittäen jousensa voimakkaasti näki nuolensa lävistävän joutsenen kaulan vähän yläpuolelta rinnan. Sentään se ei estänyt lintu lentämästä pois, jonka se kumminkin teki alussa hitaasti, räpyttäen siivillään ja nousten vähitellen ilmaan ja sitten lentäen pois auringon laskua kohti."
[9] Aattelenpa armastani, — Tämä laulu löytyy alkuperäisenä "Oneotossa".
[10] — salat laula Mondaminin, — Intiaanit pitävät maissia suuressa arvossa. "He kunnioittavat sitä niin tärkeänä ja jumalallisena jyvänä", sanoo Schoolcraft, "että heidän sadunkertojansa keksi monia juttuja, joissa tämä aihe oli symbolisoituna Suuren Hengen erikoislahjaksi. Odjibwa — Algonquin'eilla, jotka nimittävät sitä Mon-da'-min, s.o. hengen-jyvä l. hengen marja, on sievä senlaatuinen satu, jossa täysikasvuinen maissi-kasvi esitetään taivaasta laskevaksi kauniin nuorukaisen muotoisena vastaukseksi erään nuoren miehen rukouksiin miehuuden ikään pääsemispaastonsa ajalla.
"On hyvin tunnettua, että maissin kylvö jo korjuu ainakin vielä hajallaan asuvien heimojen kesken jätetään tykkänään naisille ja lapsille ja muutamille yli-ikäisille vanhuksille. Ei ole yleisesti tiettyä kenties, että tämä työ ei ole pakollista, ja naiset omaavat sen vapaehtoisesti oikeuden mukaisena vastatyönä, heidän mielestään, toisen sukupuolen raskaaseen ja keskeytymättömään työhön yhteiseksi hyväksi toimittaessaan lihaa ja pukunahkoja metsästyksen kautta, sekä puollustaessaan kyliensä vihollisia vastaan ja pitäen tunkeilijat poissa alueiltaan. Hyvä intiaani-emäntä käsittää tämän osaksi erikoisoikeuksistaan ja pitää kunnianaan omata maissivaraston, voidakseen osoittaa vierasvaraisuuttaan, eli asianmukaisesti tuottaakseen kunniaa miehensä vieraanvaraisuudelle — vieraita kestittäessä." — Oneoto, p. 82.
[11] Siten vainiot vaotut —
"Erikoinen todistus molemmissa sukupuolissa löytyvästä uskosta, naisen askelten salaperäisestä vaikutuksesta kasvi- ja hyönteiskuntaan on vanhanaikuinen tapa, josta minulle kerrottiin, koskeva maissin kylvöä. Metsämiehen vaimon tapana oli, maissin kylvettyä, valita seuraava pimeä tai pilvinen ilta tehdäkseen salaa kierroksen, saus habillement, pellon ympäri. Sitä varten hän pujahti ulos majasta iltasella huomaamatta johonkin syrjäiseen piilopaikkaan, jossa hän riisuutui täydellisesti. Sitten ottaen matchecota'nsa [jonkunlainen väljä nahkoista tehty päällysvaate. Suom. muist.] eli tärkeimmän vaatetuskappaleensa toiseen käteensä hän veti sitä ympäri pellon. Tämän arveltiin takaavan runsaan sadon ja estäen hyönteisten ja matojen hyökkäykset viljan kimppuun. Luultiin etteivät ne voisi madella yli lumotun kehän." — Oneoto, p. 83.
[12] — niininyörillä niteli —
"Nämä nauhat", sanoo mr. Tanner, "valmistetaan jalavan kuorista kiehuttamalla ja sitten upottamalla ne kylmään veteen… Sotajoukkojen johtaja tavallisesti kantaa useita vyötäisilleen kiinnitettynä ja jos taistelun kestäessä joku hänen nuorista miehistään ottaa vangin on hänen velvollisuutensa tuoda hänet heti päällikölle sidottavaksi ja jälkimäinen on vastuunalainen hänen säilymisestään." — Narrative of captivity and adventures, p. 412.
[13] "Wagemin, sä maissin viejä, Paimosaid, sä piilorosvo!"