Palasin huoneeseeni. Muistan selvästi, että huolimatta tunteista, jotka minua repivät, minun teki mieli nauraa. Tuota ihanteellista olentoa, jonka mielestä platoninenkin rakkaus oli luvaton, joka "rakkaus" sanan asemesta käytti "ystävyyttä"…!

Minua nauratti ja minun teki mieli murskata pääni seinää vastaan.

Säilytin kuitenkin eräänlaisen koneentapaisen mielenmaltin… Sain sen siitä tietoisuudesta, että kaikki ainiaaksi on lopussa, että minun täytyy lähteä, etten voi olla lähtemättä… Tuon tunteen vallassa kävin automaatiksi, joka täsmällisesti teki kaikki matkavalmistukset.

Olin siihen määrään tajuissani, että otin lukuun ulkonaistenkin muotojen säilyttämisen. — Minkätähden? — en tiedä! Ne eivät merkinneet minulle mitään. Mutta varmaan toimivat aivoni vielä jatkuvaisuuden säännöstä, sillä olivathan ne tottuneet kuukausia, jopa vuosia salaamaan totuutta ja pelastamaan ulkonaisia muotoja. Sanoin Celina rouvalle, että olin ollut lääkärillä, että hän oli sanonut minun potevan sydäntautia ja käskenyt minua viipymättä lähtemään Berliniin — ja Celina rouva uskoi.

Anielka ei! Hänen silmänsä jäivät kauhistuneina tuijottamaan, minä näin hänen katseessaan häpeää ja hätää, ja minussa oli kaksi ihmistä, joista toinen sanoi: mitä syytä hänellä on? — toisen teki mieli sylkeä häntä vasten kasvoja.

Minkätähden minä niin olenkin rakastanut sitä naista!

Syyskuun 12 p:nä.

Siitä on jo miltei kaksi viikkoa, kun läksin matkaan. Varmaan he jo ovat palanneet Ploszowiin. Kirjoitin tänään tädille, koska pelkäsin hänen käyvän levottomaksi ja ehkä tulevan tänne. Joskus minusta tuntuu kummalliselta ajatella, että jokin ihminen vielä välittää minusta.

Syyskuun 13 p:nä.

On miehiä, jotka vieteltyään toisen vaimon pettävät hänet, polkevat jalkainsa alle, hylkäävät ja tyynesti lähtevät tiehensä. Minä en olisi tehnyt sillä tavalla, vaan jos hän olisi tullut omakseni, olisin kantanut häntä käsilläni, eikä yksikään mahti maailmassa olisi voinut eroittaa minua hänestä. Saattaa siis olla huonompiakin tunteita kuin minun. Mutta hartioilleni on laskettu sellainen kuorma, että tahtomattanikin tulen pitäneeksi sitä tavattomana rangaistuksena ja mitanneeksi, niinikään tahtomattani, rikosta rangaistuksen mukaan. Ja niin ollen en pääse tunteesta, että rakkauteni olisi ollut hirvittävä rikos.