Kuin rykmentti taas oli mäen juurella, osotti majuri häntä everstille ja eversti itse Steinmetzille.
Tämä katsoi lippuihin, käski kokoamaan ne ja alkoi tarkastella Bartekia. Bartek seisoo suorana kuin kynttilä, tekee kunniaa kiväärillä, samalla kuin vanha kenraali katselee häntä ja nyökkää suostumukseksi päätään. Lopuksi käy hän keskustelemaan everstin kanssa. Selvään kuuluu sana "alaupseeri" useita kertoja.
—Liian tyhmä, Teidän Ylhäisyytenne,—vastaa majuri.
—Koetelkaamme,—sanoo Hänen Ylhäisyytensä, kääntää hevostaan ja lähestyy Bartekia.
Bartek tietää tuskin itse, mitä hänelle tapahtuu. Jotakin aivan tavatonta Preussin sotajoukossa: kenraali tahtoo ryhtyä keskusteluun tavallisen sotilaan kanssa. Hänen Ylhäisyytensä tekee sen sitä helpommin, kuin hän osaa puolan kieltä, ja onhan tuo sotamies valloittanut kolme lippua ja kaksi tykkiä.
—Mistä olet kotosin?—kysyy kenraali.
—Pognembinistä,—vastaa Bartek.
—Hyvä. Nimesi?
—Bartek Slovik.
—Ihminen—selittää majuri.