—Ihminen,—vakuuttaa Bartek.
—Tiedätkö, minkä tähden taistelet ranskalaisia vastaan?
—Kyllä kai, Teidän Ylhäisyytenne.
—Sanoppa se!
Bartek alkaa änkyttää: sen tähden että … sen tähden että… yht'äkkiä muistuvat Wojtekin sanat hänen mieleensä. Hän päästää ne uljaasti ulos suustaan, ettei joutuisi pulaan:
—Sen tähden että hekin ovat saksalaisia, mutta vaan paljoa suurempia lurjuksia.
Vanhan Ylhäisyyden suun pielissä alkaa nykähdellä aivan kuin häntä haluttaisi nauraa. Mutta hetken kuluttua kääntyy hän majurin puoleen ja sanoo:
—Te olitte oikeassa!
Bartekimme seisoo yhä suorana kuin kynttilä, tyytyväisenä, sydämmellisesti tyytyväisenä itseensä ja koko maailmaan.
—Kuka on tänään voittanut tappelun?—kysyy kenraali taas.