—Pysy alallasi, äläkä ylvästele. Tiedustele asian laitaa hänen arvoisuudeltaan papilta, tahi myöskin armolliselta kartanon herralta.
—Onko hänen arvoisuutensa kenties ollut sodassa? Tahi armollinen herra? Mutta minä olen ollut siellä. Älkää uskoko häntä, toverit. Nyt vasta alkavat he pitää meitä arvossa. Kuka on voittanut taistelun? Sen olemme me tehneet. Sen olen minä tehnyt. Pyydän minä heiltä nyt mitä tahansa, sen he kyllä minulle antavat. Jos tahtoisin tulla maanomistajaksi Ranskassa, voisin tulla. Hallitus kyllä tietää, kuka on antanut ranskalaisille selkään. Meidän rykmenttimme olivat parhaat, seisoi raporteissa. Nyt ovat puolalaiset voitolla, ymmärrättekö sitä?
Kierz viittasi kieltäen kädellään, nousi ylös ja läksi pois. Bartek oli nyt myöskin voittanut valtiollisella taistelutantereella. Nuoret pojat, jotka olivat jääneet jälelle, katselivat häntä ihmetellen ja kunnioittaen, ja niin hän sanoi:
—Kaikki, mitä minä tahdon, sen minä saan. Vanha Kierz on raukka, ymmärrättekö? Kuin hallitus käskee taistelemaan, niin taistellaan. Ketkä tekisivätkään minulle vääryyttä! Saksalaiset kenties? Katsokaa näitä!
Hän osotti uudestaan ristejään ja mitalejaan.
—Kenenkä tähden minä sitten olen kurittanut ranskalaisia? En suinkaan saksalaisten tähden? Minulla on nyt enemmän sanomista kuin saksalaisella, sillä kenelläkään saksalaisella ei ole niin monta kunniamerkkiä. Olutta tänne! Minä olen puhunut Steinmetzin kanssa ja minä olen puhunut Podbielskin kanssa. Olutta tänne!
Syntyi vähitellen täydellinen juominki. Bartek alkoi laulaa:
"Trinkt, trinkt, trinkt!
Wenn in meiner Tasche
Noch ein Thaler klingt."[1]
[1] Juo, juo, juo!
Koska markka lakkaristain
Äänen soida suo.
Yht'äkkiä otti hän kourallisen kolikoita lakkaristaan.