—Hiljaa! taikka saat vasten suutasi.

—Lyö vaan, lyö pää minulta poikki, lyö nyt heti, lyö minut kuoliaaksi, tapa minut!—huusi vaimo kiihkoisesti, ojensi kaulansa esille ja kääntyi talonpoikain puoleen:

—Katsokaa päälle!

Mutta talonpojat alkoivat lähteä pois. Pian oli kapakka tyhjä, ja ainoastaan Bartek ja hänen vaimonsa, joka yhä seisoi kaula eteenpäin nojassa, olivat jälellä.

—Miksi ojennat henkitorveasi, aivan kuin hanhi?—mutisi Bartek.—
Mene kotia!

—Lyö!—sanoi Magda uudestaan.

—En totta lyökkään,—vastasi Bartek ja pisti kädet lakkariinsa.

Kapakan isäntä, joka tahtoi saada riidan loppuun, sammutti ainoan tuvassa palavan kynttilän. Syntyi pimeä ja hiljaisuus. Hetken kuluttua kuului Magdan nyyhkyttävä ääni pimeästä:

—Lyö!

—En totta lyökkään,—vastasi Bartek ylväkkäällä äänellä.