Stas käski Kalin tuoda huopapeitteitä satuloista, levitti ne kivelle, jolla hän oli istunut, ja sanoi:
— Istu tähän, Nel, nuotion viereen… Yö on kylmä. Kun sinun tulee uni, niin nojaa pääsi minuun ja nuku.
Mutta Nel toisti:
— On niin kauheata!…
Stas kääri tytön viittaan, ja he istuivat pitkän aikaa ääneti nojaten toisiinsa tulen punertavassa valossa. Zeriban takaa kuului hevosten pärskyntää ja ruohon rouskuntaa niitten hampaissa.
— Kuule Nel, Stas sanoi, — minun täytyi tehdä niin… Gebr uhkasi tappaa meidät jollei leijona pysähtyisi syömään Kalia, vaan lähtisi ajamaan meitä takaa. Kuulitko? Muista, ettei hän uhannut ainoastaan minua, vaan sinuakin. Minä vakuutan sinulle, että jollei hän olisi uhannut, niin minäkään en olisi ampunut heitä, vaikka kyllä olin sellaista ajatellut. Luulen, etten olisi voinut ampua. Mutta hänen raakuudellaan ei ollut rajoja. Näithän itse, kuinka hän iloitsi Kalin kärsimyksistä. Ja Chamis? Hän oli halpamaisesti pettänyt meidät! Tiedätkö, miten olisi käynyt, jolleivät he olisi löytäneet Smainia? Gebr olisi ruvennut samalla tavalla kiduttamaan meitä, sinuakin. Minua kauhistuttaa pelkkä ajatus, että hän olisi ruoskinut sinua ja kidutettuaan meidät kuoliaiksi kääntynyt takaisin Fashodaan ja sanonut meidät kuolleen kuumeeseen… Nel, minä en tehnyt sitä raakuudesta, vaan ajattelin vain sinun pelastumistasi. Sinun parastasi minä vain ajattelin.
Hänen äänestään saattoi kuulla, että hän oli todella surullinen. Nel oli nähtävästi ymmärtänyt, koska hän nojautui tiiviimmin häneen. Stas jatkoi:
— Minä olen sama kuin ennenkin, suojelen sinua ja pidän sinusta huolta. Niin kauan kuin he elivät, emme voineet ajatella pelastumista, mutta nyt voimme paeta Abessiniaan. Abessinialaiset ovat mustia ja villejä, mutta kristittyjä, ja he vihaavat dervishejä. Jos sinä vain pysyt terveenä, niin kyllä se onnistuu, sillä Abessinian rajalle ei ole kovinkaan pitkää matkaa. Mutta vaikka se ei onnistuisikaan, vaikka joutuisimmekin Smainin käsiin, niin luulen, ettei hän kostaisi meille. Hän ei ole ikinä nähnyt Gebriä eikä beduiineja, hän tunsi vain Chamiksen, mutta mitäpä hänestä. Voimmehan jättää sanomatta, että Chamis oli mukana. Jos onnistumme pääsemään Abessinian rajalle, olemme pelastuneet, mutta vaikkemme pääsisikään sinne, niin sinun ei missään tapauksessa kävisi huonommin, vaan paremmin, sillä noin julmia ihmisiä kuin nämä olivat ei muualla ole… Älä pelkää minua, Nel…
Tyttö kuunteli ja katsoi poikaa arastellen. Nähtävästi hän aikoi sanoa jotakin, mutta hän ei saanut sitä sanotuksi. Vihdoin hän kallisti päätään niin, että hänen hiuksensa valuivat hänen kasvoilleen ja virkkoi hiljaa, hieman vapisevalla äänellä:
— Stas…