— Hän suree Sabaa, jonka puhvelihärkä luultavasti on tappanut.
— Mutta ehkei se olekaan tappanut sitä, musta poika vastasi.
Sitten he vaikenivat, ja Stas vaipui sikeään uneen. Oli vielä pimeä, kun hän heräsi viluun. Nuotio oli sammumaisillaan. Mea, jonka vuoro oli vartioida tulta, oli nukahtanut.
Kalin paikka oli tyhjä,
Stas heitti oksia nuotioon, tönäisi neekerityttöä kylkeen ja kysyi:
— Missä Kali on?
Mea töllisti häneen hetken aikaa, havahtui ja sanoi:
— Kali otti Gebrin veitsen ja meni zeriban taa. Luulin, että hän tuo puuta, mutta hän ei ole tullut takaisin.
— Onko siitä kauankin?
— On.