— En voi.
— Mikset?
— En voi jättää sinua ja Meaa kahden tänne.
— Entä Kali?
— Kali on poissa.
Stas ei tiennyt, kertoako totuuden heti, mutta koska sitä ei voisi kauankaan salata, hän arveli, että parasta on ilmaista kaikki kohta.
— Kali on ottanut Gebrin miekan ja lähtenyt yöllä jonnekin pois. Kuka tietää, vaikka hän olisi paennut. Neekerit tekevät usein niin, vieläpä omaksi vahingokseen. Minä säälin häntä… Mutta ehkä hän vielä huomaa tehneensä tyhmästi ja…
Saban iloinen haukunta keskeytti hänen puheensa. Nel viskasi kamman maahan ja aikoi juosta koiraa vastaan, mutta tarttui kiinni zeriban oksiin. Ensin ilmaantui näkyviin Saba, mutta pian sen jälkeen tuli Kalikin niin likomärkänä kuin olisi ollut rankkasateessa.
Lapset ilahtuivat tavattomasti. Kun Kali hengästyneenä ja väsyneenä oli astunut zeriban sisäpuolelle, kiersi Nel valkoiset käsivartensa neekeripojan mustan kaulan ympäri ja syleili voimiensa takaa.
— Kali ei tahdo nähdä bibin itkevän, sanoi neekeri, — ja sentähden
Kali etsi koiran.