— Vai leijona — päivällä!
Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt paikalle, kuului ylhäältä Kalin ääni:
— Bwana Kubwa! Bwana Kubwa!
— Mikä siellä on? Stas kysyi.
Neekeripoika laskeutui silmänräpäyksessä liaania pitkin alas. Hänen kasvoistaan näkyi, että hän toi tärkeän uutisen.
— Elefantti! hän huusi.
— Elefantti?
— Niin, neekeri vastasi huitoen käsiään. — Tämän kallion takana vesi kohisee. Elefantti ei pääse pois. Suuri herra ampuu elefantin, niin Kali saa syödä — aah! syödä! syödä!
Ja hurja ilo valtasi neekerin. Hän hyppäsi, löi käsillä polviinsa ja nauroi kuin hullu mulkoillen silmillään ja irvistäen, niin että valkoiset hampaat välkkyivät.
Stas ei ymmärtänyt heti, mitä Kali oli tarkoittanut sanoessaan, ettei elefantti pääse pois. Nähdäkseen, mitä oli tapahtunut, hän nousi hevosen selkään jätettyään Nelin Mean huostaan, ja käski Kalin istuutua hänen taakseen. He palasivat yhdessä takaisin ja alkoivat etsiä paikkaa, josta voisivat nousta ylös notkosta. Kali arveli, että elefantti oli paennut sinne dshunglapaloa ja mennessään sysännyt haljennutta kallioseinämää, josta oli irtautunut lohkare ja sulkenut elefantilta paluutien. Sitten se on mennyt rotkon päähän saakka ja jäänyt siihen, koska koski oli katkaissut tien siltä puolelta.