Sen sanottuaan hän nosti pyssyn poskelleen, mutta Nel tarttui hänen takkiinsa ja alkoi kaikin voimin vetää häntä pois rotkon reunalta.
— Stas, älä ammu sitä. Annetaan sille syötävää! Minun tulee niin sääli sitä. Minä en tahdo, että sinä tapat sen, et saa, et saa!
Nel polki jalkaa eikä hellittänyt. Stas katsoi häneen kummastellen, mutta huomattuaan tytön silmissä kyyneleitä hän yritti sanoa:
— Kuulehan, Nel…
— Minä en tahdo! Minä en anna tappaa sitä! Minä sairastun kuumeeseen, jos sinä vain tapat sen!…
Tämä uhkaus riitti, ja Stas jätti aikomuksensa. Hän oli vaiti hetken, kun ei tiennyt, mitä vastata; sitten hän sanoi:
— Hyvä on, hyvä on… Päästä minut, Nel! Nel kiersi kätensä pojan ympäri ja hymyili läpi kyyneltensä. Nyt piti mahdollisimman pian antaa elefantille ruokaa.
Kali ja Mea ihmettelivät, kun saivat kuulla, ettei "Bwana Kubwa" ammu elefanttia, vaan käski poimia sille meloneja leipäpuun hedelmiä ja muuta ravintoa niin paljon kuin mahdollista. Heti kun ensimmäinen meloni putosi puusta, Nel tarttui siihen ja kantoi sen rotkon reunalle hokien peloissaan, että joku veisi sen häneltä:
— Minä, minä, minä!
Mutta Stas ei ollut suinkaan ajatellut kieltää häneltä sitä iloa. Hän otti vain tytön vyöstä kiinni, koska pelkäsi tämän innoissaan putoavan hedelmän mukana rotkoon, ja huusi: