— Minä tein kuin olisin — sano! — kuinka monta vuotta vanha?
— Ainakin seitsemänkymmentä, vastasi Stas.
— Sinä teet aina pilaa.
— Suutu vain, suutu! Mutta kuka päästää elefantin vapaaksi?
— Sinä, ja siitä minä olen sinulle kiitollinen, ja se on myöskin.
— Minä olen kyllä ajatellut asiaa, Stas sanoi, — mutta se ei ole niinkään helppo tehtävä. Minä en kuitenkaan ryhdy siihen heti, vaan vasta sitten, kun lähdemme eteenpäin.
— Minkä tähden?
— Jos minä vapautan sen ennen kuin se on tullut aivan kesyksi ja tottunut meihin, niin se menee matkoihinsa.
Kalin tulo lopetti keskustelun. Hän toi ammutun seepran ja sen varsan, jonka Saba oli purrut kuoliaaksi. Koiralle oli onneksi, että se oli juossut Kalin perään, sillä jos se olisi joutunut tekemisiin käärmeen kanssa, niin tämä olisi varmasti puristanut sen hengettömäksi.
Stas ilmoitti Kalille aikovansa laittaa asunnon puuhun, ja tämä oli suuresti neekeripojan mieleen. Elefantin menettely sitä vastoin ei miellyttänyt häntä.