— Elefantti on tyhmä, sanoi Kali, — kun heitti niokan (käärmeen) koskeen. Mutta Kali tietää, että nioka maistuu hyvälle, ja sentähden Kali menee hakemaan sen ja paistaa sen.
Stas ja Kali menivät baobab-puun luo ja rupesivat valmistamaan asuntoa. Kali toi virran rannalta litteän kiven ja työnsi sen puun onkaloon. Sitten hän pani kivelle hehkuvia hiiliä ja lisäsi niitä tuon tuostakin katsoen tarkasti, ettei puun laho runko päässyt syttymään. Tämän hän sanoi tekevänsä siksi, ettei yhtään eläintä jäisi puuhun puremaan "suurta herraa" ja "bibiä". Toimitus osoittautui pian erittäin hyödylliseksi, sillä kohta kun häkä oli täyttänyt onton puun, alkoi sen kuoresta ryömiä esiin kaikenlaisia hyönteisiä: mustia ja kirsikanpunaisia koppakuoriaisia, luumun kokoisia karvaisia hämähäkkejä, sormenpaksuisia rengasselkäisiä hyönteisiä ja myrkyllisiä tuhatjalkaisia, joitten purema voisi aiheuttaa kuoleman. Kun näki, miten paljon niitä tuli rungosta ulos, saattoi helposti ymmärtää, kuinka paljon sellaisia eläimiä mahtoikaan kuolla häkään. Kali murskasi kivellä armottomasti kaikki ne, jotka olivat kömpineet tai pudonneet nurmikolle, mutta katsoi samalla aukkoon ikään kuin hän olisi pelännyt jotakin vielä pahempaa tulevan.
— Mitä sinä noin katsot? Stas kysyi. — Luuletko, että sieltä tulee vielä toinenkin käärme?
— Ei. Kali pelkää Mzimua.
— Mikä se Mzimu on?
— Paha henki.
— Oletko koskaan nähnyt Mzimua?
— En, mutta Kali on kuullut sen hurjan huminan, minkä Mzimu on nostanut poppamiesten majoissa.
— Noidat eivät siis pelkää sitä?
— Noidat osaavat puolustautua. He kulkevat majasta majaan ja sanovat, että Mzimu on vihoissaan ja neekerit vievät heille banaaneja, hunajaa, bombejuomaa, munia ja lihaa lepyttääkseen Mzimua.