Stas kohautti olkapäitään.
— Kelpaa teillä olla poppamiehenä. Mutta ehkä se käärme olikin Mzimu?
— Siinä tapauksessa, sanoi Kali ravistaen päätään, — elefantti ei olisi tappanut Mzimua, vaan Mzimu olisi tappanut elefantin. Mzimu on kuolema…
Omituinen rytinä puun sisältä keskeytti hänet yhtäkkiä. Alimaisesta aukosta tulvahti punertavaa huurua, ja sen jälkeen rytisi vieläkin kovemmin.
— Aka! Mzimu! Aka! Aka! huusi Kali heittäytyen kasvoilleen maahan.
Staskin peräytyi askelen taaksepäin, mutta pian hänen kylmäverisyytensä voitti, ja kun Nel ja Mea juoksivat paikalle, hän selitti:
— Lämmön vaikutuksesta on puun sisusta luultavasti laajentunut, romahtanut alas ja sammuttanut hiilet. Kali luulee, että se on Mzimu. Heitä sinä, Mea, vettä sisään aukosta, sillä muuten voi koko puu syttyä palamaan hiilistä.
Kun Stas näki Kalin yhä vain makaavan kasvoillaan maassa ja huutavan: "Aka! Aka!" hän otti pyssyn, ampui aukosta sisään ja sanoi neekeripojalle:
— Nyt on Mzimu tapettu. Älä pelkää. Kali nousi, mutta jäi vielä polvilleen.
— Oi suuri herra! Eikö herra pelkää edes Mzimuakaan?