— Ei Kali tiedä, musta poika vastasi säikähtyneenä.
— Bibi on… bibi on… hyvä Mzimu! Kali lysähti ihmetyksestä istumaan.
Kun työ oli suoritettu loppuun, neekeripoika lähestyi arasti Neliä, lankesi kasvoilleen tytön eteen ja alkoi rukoilevalla äänellä hokea:
— Aka! Aka! Aka!…
Nel katsoi kummastellen ihanilla, merenvihreään vivahtavilla silmillään neekeripoikaa, sillä hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, eikä ymmärtänyt, mitä Kali tahtoi.
28
Uusi asumus, jolle Stas antoi nimen Krakova, tuli kolmessa päivässä täysin valmiiksi. Ensin vietiin tavarat sisään, ja kohta kun nuoret olivat muuttaneet uuteen asuntoonsa, alkoi sataa rankasti.
Sadekausi oli alkanut. Mutta täällä oli toisin kuin meillä pohjoisessa syyssateiden aikana, jolloin taivas peittyy synkkiin pilviin ja maa on viikkokausia märkä ja lokainen. Täällä tuuli pyyhki muutaman kerran päivässä pilvet taivaalta, ja aurinko paistoi taas kirkkaasti kuin virkistävän kylvyn jälkeen, peittäen kalliot, joen, puut ja dshunglan kultaiseen hohteeseen. Ruoho kasvoi ihan silminnähtävästi, puut saivat uusia lehtiä, ja uudet silmut puhkesivat ennen kuin vanhat hedelmät olivat ehtineet pudota. Ilmassa näkyi ihmeellisiä sateenkaaria, ja lyhyt aamu- ja iltarusko hohti tuhansin värein, loistokkaammin kuin Libyan erämaassa. Kosken alapuolelta, missä virta laajeni suvannoiksi, kuului sammakkojen rauhatonta kurnutusta ja kilpikonnien alakuloista valitusta, ja suuret loistavat hyönteiset lentelivät bambu- ja arumpensaissa.
Mutta kun pilvet peittivät taivaan ja alkoi sataa, tuli niin pimeä, että baobab-puussa oli kuin kellarissa. Mutta Stas keksi keinon. Hän antoi Mean sulattaa rasvaa tapetuista eläimistä ja teki lampun, jonka hän ripusti ylimmäisen aukon eli ikkunan alle. Aukosta ulos pimeyteen heijastava valo pelotti petoja, mutta houkutteli sitävastoin yölepakoita luokseen, ja vihdoin Kalin täytyi peittää ikkuna oksilla.
Päivisin, kun sää oli kirkas, lapset menivät mäelle telmimään, tai Stas lähti metsästämään antilooppeja ja strutseja, joita oli runsaasti alhaalla joen varsilla, ja Nel meni katsomaan elefanttiansa, joka tervehti iloisesti pientä ystävätärtään ja höristi korviaan kuullessaan tytön äänen.