— Nel, Nel, kuinka sinä olet voinut tehdä näin!…
Mutta tyttö alkoi heti puolustautua ja selittää, ettei hän ollut tehnyt mitään pahaa, sillä elefantti on hyvä ja aivan kesy. Hän oli vain tullut katsomaan sitä ja aikonut heti palata takaisin, kun elefantti oli ottanut hänet kiinni ja ruvennut leikkimään hänen kanssaan ja keinuttanut häntä varovasti ilmassa. Jos Stas tahtoisi, se keinuttaisi häntäkin.
Nel käänsi toisella kädellä kärsän pään Stasia kohti ja liikutti toista kättään oikealle ja vasemmalle sanoen elefantille:
— Keinuta Stasiakin, elefantti.
Viisas eläin oivalsi tytön kädenliikkeestä, mitä hän tahtoi, kiersi kärsänsä pojan ympäri, ja tuossa tuokiossa Stas keinui ilmassa.
Pojan suuttuneen ilmeen ja ilmassa keinumisen väillä oli niin suuri ja huvittava vastakohta, että pikku "Mzimu" alkoi nauraa ja taputtaa käsiään huutaen:
— Vielä, vielä!
Kun Stasin oli mahdoton nuhdella sellaisessa asennossa niin hänkin rupesi nauramaan.
Kun Stas seisoi taas maassa, he alkoivat yhdessä vetää okaita elefantin jaloista, ja eläin kesti toimituksen kärsivällisesti.
Nyt alkoi putoilla suuria sadepisaroita, ja Stas päätti viedä Nelin heti kotiin. Mutta silloin tulikin tielle odottamaton este. Elefantti ei tahtonutkaan luopua tytöstä, ja aina, kun tämä yritti lähteä, se tarttui kärsällään häneen ja veti luokseen. Tilanne muuttui vakavaksi, ja huvittelu olisi elefantin itsepäisyyden vuoksi voinut päättyä huonosti. Sade yltyi yltymistään, eikä Stas tiennyt, mitä tehdä. Vihdoin koettivat he molemmat yhdessä lähteä hiljaa pois, mutta eläin seurasi heitä.