Stas luuli Nelin syöneen liian paljon hunajaa eikä sen tähden kiinnittänyt huomiota tytön ruokahalunpuutteeseen. Hetken kuluttua Nel nousi ylös ja alkoi kiertää tulisijan ympäri yhä suuremmassa piirissä.
— Älä mene niin kauas, huusi Stas hänelle, — muuten joku ryöstää sinut.
Mutta kun Nel ei pysähtynyt, Stas nousi, meni tytön luo ja kysyi:
— Kuulehan, pikku yöperhonen, miksi sinä noin tulen ympäri kiertelet?
Hänen kysymyksensä sävy oli leikillinen, mutta samassa hän tuli levottomaksi, ja hänen levottomuuttaan lisäsi Nelin vastaus:
— En tiedä. Minä en voi istua paikoillani.
— Mikä sinun on?
— Tuntuu niin kummalliselta.
Nel painoi päänsä pojan rintaa vasten, ja lisäsi nöyrällä itkunsekaisella äänellä, ikään kuin hän olisi tunnustanut tehneensä jotakin pahaa:
— Stas, minä taidan olla sairas.