— Miksi?
— Jottei paha Mzimu tappaisi hyvää Mzimua. Stas aikoi vastata, mutta tuska kuristi hänen kurkkuaan, ja hän poistui ääneti hammasta purren.
Kun hän palasi sisälle, oli Nel sulkenut silmänsä. Tytön kädet vapisivat kovasti; hän näytti nukkuvan. Stas istuutui sairaan viereen varoen herättämästä häntä. Mea, joka istui vuoteen toisella puolella, nykäisi tuon tuostakin norsunluisia korvakoristeitaan karkottaakseen siten unen. Oli hiljaista. Joelta vain kuului sammakkojen kurnutusta ja kilpikonnien alakuloista valitusta.
Yhtäkkiä Nel nousi istumaan.
— Stas!
— Tässä olen, Nel.
Väristen kuin lehti puussa tyttö alkoi hapuilla pojan kättä toistaen yhä kiihkeämmin:
— Minä pelkään! Minä pelkään. Anna kätesi!
— Älä pelkää, olenhan minä luonasi.
Ja Stas otti tytön polttavan käden omaansa. Kun hän ei tiennyt, mitä tehdä, hän suuteli kättä.