— Älä pelkää, Nel, älä pelkää!
Sitten hän antoi tytölle hunajavettä, joka oli jo jäähtynyt. Sairas joi nyt halukkaasti ja piti kiinni hänen kädestään, kun hän aikoi ottaa juomakuoren pois. Kylmä juoma näytti rauhoittavan Neliä.
Tuli hiljaisuus. Mutta puolisen tunnin kuluttua sairas nousi taas istumaan. Hänen suurissa silmissään oli kauhistunut tuskainen ilme.
— Stas!
— Mikä sinun on, aarteeni?
— Miksi Gebr ja Chamis juoksevat puun ympäri ja kurkistelevat tänne?
Stasista tuntui siltä, kuin tuhat muurahaista olisi ryöminyt pitkin hänen ruumistaan.
— Mitä sinä sanot? Ei siellä ole ketään muuta kuin Kali.
Mutta tyttö tuijotti pimeään aukkoon ja huusi hampaitaan kalistaen:
— Ja beduiinitkin ovat siellä! Miksi sinä tapoit heidät?