Stas kiersi kätensä hänen ympärilleen ja painoi hänet itseään vasten sanoen:
— Sinä tiedät sen! Älä katso sinne! Siitä on jo pitkä aika…
Olihan siitä jo aikaa kulunut, mutta nyt kaikki palautui kuin maininki täyttäen sairaan tytön pelolla. Sanat eivät voineet Neliä rauhoittaa. Hänen silmänsä laajentuivat yhä, ja sydän tykytti niin nopeasti, että saattoi joka hetki pelätä sen halkeavan. Vasta aamun koittaessa hän uupui, ja pää painui alas tyynylle.
— Olen väsynyt, niin väsynyt, hän toisteli. — Stas, minä putoan!
Stas ajatteli kauhuissaan, että tyttö kuolee. Mutta tämä olikin vasta ensimmäisen kuumekohtauksen loppua. Afrikkalainen kuume on kauhea: vain voimakkaat ja vankat ihmiset kestävät kaksi kohtausta, kolmatta ei kestä kukaan. Stas oli Port Saidissa kuullut matkailijoiden ja lähetyssaarnaajien kertovan siitä. Toinen kohtaus seuraa ensimmäistä muutaman päivän kuluttua, ja jollei kolmas tule kahden viikon kuluessa, ei tauti enää ole hengenvaarallinen. Stas tiesi, että kiniini on ainoa lääke, joka parantaa vilutaudin, malarian, mutta kiniini oli kerta kaikkiaan lopussa.
Kun hän huomasi, että Nel hengitti, hän rauhoittui hiukan ja alkoi rukoilla tytön puolesta.
Sillä välin oli tullut päivä. Elefantti ilmoitti tahtovansa aamiaista, suvannolta kosken alapuolelta kuului vesilintujen ääniä. Stas tahtoi ampua muutamia lintuja ja keittää Nelille lihalientä. Hän otti kiväärinsä ja lähti suvannolle päin, mutta hän oli valvonut niin paljon ja ajatteli tytön sairautta siinä määrin, että suuret lintuparvet lensivät ohitse hänen niitä huomaamatta. Syynä tähän oli myös se, että hän rukoili hartaasti tytön puolesta. Hän ajatteli Gebrin, Chamiksen ja beduiinien kuolemaa ja sanoi painuneella äänellä luoden silmänsä taivasta kohti: "Hyvä Jumala, minä tein sen Nelin tähden, sillä minä en voinut vapauttaa häntä muulla tavalla. Mutta jos se on synti, niin rankaise minua ja anna hänen tulla terveeksi!"
Matkalla hän tapasi Kalin, joka meni katsomaan, oliko paha Mzimu syönyt uhrilahjan. Neekeripoikakin rakasti "bibiä" ja rukoili hänen puolestaan, mutta toisella tavalla. Hän sanoi pahalle Mzimulle, että jos neiti tulee terveeksi, niin hän tuo joka päivä Mzimulle lihaa, mutta jos neiti kuolee, niin hän lyö pahaa Mzimua, vaikka pelkääkin häntä. Kali tuli hyvälle tuulelle, kun huomasi uhrilihan kadonneen. Ehkä joku sakaali oli sen vienyt, mutta siinä tapauksessa oli Mzimu muuttunut sakaaliksi.
Kali kertoi Stasille, mitä oli tapahtunut, mutta tämä katsoi neekeriin ikään kuin ei olisi ymmärtänyt häntä ja meni joelle päin. Eräässä kohdassa joki oli tulvinut kauas rantojensa yli ja siinä kasvoi papyryskasveja. Suvannossa oli runsaasti vesilintuja. Oli haikaroita, samanlaisia kuin Euroopassa, ja vielä toisenlaisia, joilla oli suuri, paksu, koukkupäinen nokka; oli pikimustia, punajalkaisia lintuja, oli flamingoja, iibislintuja, kruunupäisiä kurkia, kirjavia ja harmaita rantasipejä, jotka juoksivat edestakaisin pitkillä riukumaisilla jaloillaan.
Stas ampui kaksi sorsaa ja palasi leiriin. Nel nukkui vielä. Poika antoi sorsat Mealle, heittäytyi huopapeitteelle pitkälleen ja vaipui uneen.