— Jos minulla olisi edes vähäsen sitä pulveria, joka vaikutti minuun niin virkistävästi sen leijona-yön jälkeen — muistatko? — niin minä en vähääkään ajattelisi kuolemaa.
— Oh! huokasi Stas, — antaisin vaikka mitä hyvänsä, jos saisin edes hiukkasen kiniiniä.
Stas ajatteli vain kiniiniä ja dervishejä. Hänen kekseliäät aivonsa alkoivat luoda yhä rohkeampia suunnitelmia. Ensin hän ajatteli, nousisikohan tuo savu varmasti Smainin leiristä? Entä jos ne olivat arabialaisia, jotka matkustavat sisämaassa norsunluuta ja orjia haeskellen. Näillä ei ole mitään yhteistä dervishien kanssa, jotka ovat hävittäneet heidän kauppansa. Afrikassa Intian valtameren rannalla asuvat arabit näkevät usein valkoihoisia. Kuka tietää, vaikka he suurta palkintoa vastaan suostuisivat viemään heidät lähimpään satamaan. Stas oli varma siitä, että hän voisi luvata sellaisen palkinnon ja että he luottaisivat hänen lupaukseensa. Toinenkin ajatus antoi hänelle paljon miettimistä. Hän oli nähnyt Khartumissa, että useat Nubiassa olevat dervishit sairastuivat kuumeeseen ja nauttivat kiniiniä, jota ryöstivät eurooppalaisilta tai ostivat korkeasta hinnasta kreikkalaisilta tai koptilaisilta luopioilta. Saattoi siis otaksua, että valtameren rannalta kotoisin olevilla arabialaisilla oli varmasti kiniiniä.
— Minä lähden sinne, Stas ajatteli, — lähden Nelin tähden.
Kun hän oli ajatellut asemaansa tarkemmin, hän päätti lähteä, olkoonpa sitten vaikka joku Smainin osasto. Hän tuli ajatelleeksi, että koska liikenne Egyptin ja Sudanin välillä oli kokonaan katkaistu, niin Smain varmaankaan ei tiennyt, että heidät oli viety Medinet-el-Fajumista. Olihan Fatma yksin keksinyt lasten ryöstämisen ja pannut sen täytäntöön Chamiksen, Idryksen, Gebrin ja kahden beduiinin avulla. Näistä Smain ei välittäisi paljoakaan, ja ainoastaan Chamiksen hän tunsi. Mutta Fatmasta ja lapsistaan hän varmaan välittäisi. "Sanon hänelle", Stas ajatteli, "jos viet meidät johonkin Intian valtameren satamaan ja palaat kanssamme Egyptiin, niin hallitus antaa sinulle kaikki rikoksesi anteeksi, sinä saat Fatman ja lapsesi, ja herra Rawlison tekee sinut rikkaaksi; jollet suostu, niin et saa koskaan nähdä Fatmaa etkä lapsiasi". Stas oli varma, että Smain kyllä harkitsee, ennenkuin hylkää sellaisen ehdotuksen.
Se ei ollut suinkaan vaaratonta, mutta se saattoi olla heidän pelastuksensa. Stas päätti lähteä jo seuraavana yönä katsomaan. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Oli aivan toista istua yöllä hyvän nuotion ääressä okaisen zeriban suojassa kuin kahlata pimeässä korkean ruohikon halki, jossa leijonat, pantterit ja leopardit väijyivät, puhumattakaan hyeenoista ja sakaaleista. Stas muisti neekeripojan sanat, kun tämä oli yöllä lähtenyt etsimään Sabaa: Kali pelkäsi, mutta Kali meni. Ja hän sanoi nyt itselleen samoin: "Minä pelkään, mutta minä menen."
Stas odotti kuitenkin kunnes kuu oli noussut, sillä yö oli tavattoman pimeä. Kun dshungla häämötti hopeisena sen valossa, hän kutsui Kalin luokseen ja sanoi:
— Kali, vie Saba sisään, sulje oviaukko puilla ja vartioi Mean kanssa neitiä kuin silmäterääsi. Minä lähden katsomaan, keitä ne ihmiset ovat siellä, mistä savu nousi.
— Suuri herra ottaa Kalin ja pyssyn mukaansa. Kali ei jää tänne!
— Sinä jäät! sanoi Stas päättävästi. — Minä kiellän sinua lähtemästä perääni.