Sitten hän vaikeni hetkeksi ja jatkoi kohta matalammalla äänellä:
— Kali, sinä olet uskollinen ja huomaavainen. Minä luotan siihen, että sinä teet kaikki niin kuin sanon. Jollen minä palaa ja jos neiti kuolee, niin jätä hänet puuhun makaamaan, mutta tee puun ympärille korkea zeriba ja veistä puun kuoreen tällainen merkki.
Hän otti kaksi bambukalikkaa ja pani ne ristiin. Sitten hän jatkoi:
— Mutta jos bibi ei kuole enkä minä palaa takaisin, niin ole hänelle kuuliainen ja palvele häntä. Johdata hänet sitten kansasi luo ja sano Wa-himan sotilaille, että he vievät hänet idässä olevan suuren valtameren rannalle. Siellä sinä näet valkoisia ihmisiä, jotka antavat teille pyssyjä, ruutia, helminauhoja, metallilankaa ja kangasta niin paljon kuin jaksatte kantaa. Ymmärrätkö?
Neekeripoika lankesi polvilleen, kiersi käsivartensa Stasin jalkain ympäri ja hoki alakuloisesti:
— Bwana Kubwa tulee takaisin! Bwana Kubwa tulee takaisin!
Mustan pojan kiintymys liikutti Stasia. Hän kumartui, laski kätensä neekerin päälaelle ja sanoi:
— Mene sisälle, Kali, ja… Jumala teitä siunatkoon!
Kuu kumotti korkealta taivaalta. Oli melko valoisaa. Vaikeudet alkoivat heti, kun poika oli painunut dshunglaan, joka oli niin korkeata, että ratsastaja hevosineen olisi helposti voinut piiloutua siihen. Ei edes päivällä olisi siitä nähnyt askeltakaan edemmäksi, saatikka sitten yöllä, kun kuu valaisi vain ruohotiheikköjen latvuksia. Näin ollen saattoi helposti kulkea harhaan. Ajatus, että leiri, josta savu oli noussut, saattoi olla korkeintaan neljän mailin päässä heidän majapaikastaan, rohkaisi Stasia. Onneksi oli aina vähän päässä korkeita termiittikekoja, joilta hän saattoi suunnistautua. Dshunglassa on yöllä kammottavaa olla, ja Stasista tuntui koko ajan, kuin joku hiipisi hänen ympärillään ja väijyisi häntä. Joka hetki hänellä olikin pyssy valmiina. Hän oli pian niin lopen väsynyt, että jaksoi tuskin seistä jaloillaan. Mutta ajatus pelastaa Nel vei häntä eteenpäin.
Hänen kuljettuaan pari tuntia muuttui maaperä kiviseksi ja ruoko ja ruoho matalaksi. Pian hän näki tulen punertavaa heijastusta korkealla kallionseinämällä. Hän jäi seisomaan. Hänen sydämensä löi niin kovasti, että hän kuuli sen lyönnit hiljaisessa yössä. Kukahan siellä oli? Arabejako valtameren rannalta? Vaiko Smainin dervishejä? Vai villejä neekereitä?