Hänen täytyi saada tietää se. Peräytyä hän ei voinut eikä tahtonut. Hän alkoi hiipiä mahdollisimman hiljaa tulta kohti pidättäen hengitystään.
Kuljettuaan näin noin sata askelta hän kuuli dshunglasta hevosten pärskyntää — ja pysähtyi taas. Kuutamossa näkyi viisi hevosta. Dervisheille se olisi vähän, mutta hän arveli toisten olevan korkeassa ruohikossa. Stas ihmetteli, että ne saivat käydä aivan vapaina ja ettei vuorelle ollut tehty nuotiota karkoittamaan petoeläimiä.
Tulen heijastus kallionseinämällä muuttui yhä selvemmäksi. Stas kiersi kalliolle, jonka juurella arveli nuotion palavan. Hän hiipi yhä eteenpäin, tuli kallion reunalle ja jatkoi laaksoon.
Ensimmäisenä osui hänen silmäänsä suuri teltta, jonka edessä oli purjekankainen matkasänky. Sängyssä makasi mies, jolla oli eurooppalainen puku.
Pieni, noin kaksitoistavuotias neekeripoika viskeli oksia tuleen.
Teltan kahden puolen makasi neekereitä joukoittain.
Stas laskeutui kiireesti kallion jyrkkää seinää pitkin alas.
32
Väsymykseltään ja mielenliikutukseltaan Stas ei heti saanut sanaa suustaan. Raskaasti hengittäen hän seisoi makaavan miehen vieressä, joka oli myöskin vaiti ja katseli hämmästyneenä poikaan.
Sitten mies huusi:
— Nasibu, missä olet?