— Missä?
— Apteekissa.
— Apteekissa?
— Niin. Kiniiniä noutamassa.
Tytön ei olisi nyt tehnyt mieli kiniiniä, mutta koska hän piti sitä välttämättömänä lääkkeenä kaikkia maailman tauteja vastaan, hän huoahti ja virkkoi:
— Kyllä minä tiedän, ettei sinulla ole enää kiniiniä.
Stas nosti toisen pulloista lampun valoon ja kysyi ylpeästi ja iloisesti:
— Mitä tämä sitten on?
Nel ei ollut uskoa silmiään. Mutta Stas sanoi reippaasti ja iloisin mielin:
— Nyt sinä tulet terveeksi! Minä panen sinulle kiniiniä tuoreeseen viikunaan, sinä nielet sen ja saat sitten juoda. Miksi sinä katsot minuun kuin mikäkin hämmästynyt katti?… On minulla toinenkin pullo! Sain molemmat eräältä valkoihoiselta, jonka leiri on neljän mailin päässä meiltä. Hänen luotaan minä juuri tulen. Hänen nimensä on Linde, ja hän on pahasti haavoittunut. Hän antoi minulle hyviä neuvoja ja tuomisia. Palasin hevosella, mutta sinne menin jalkaisin. Luuletko, että on hauskaa mennä dshunglan läpi yöllä? Uh! Toista kertaa en menisi mistään hinnasta!