Sen sanottuaan hän poistui ihmettelevän tytön luota, pani viikunaan saman verran kiniiniä kuin oli ennenkin tytölle antanut, otti vähäsen teetä ja palasi takaisin.
Nel oli sillä välin ajatellut, mitä oli tapahtunut. Hän oli hyvin utelias tietämään, kuka valkoihoinen oli ja kuinka Stas oli tavannut hänet. Hän ei epäillyt, ettei parantuisi, kun Stas oli saanut kiniiniä. "Mutta oli se Stas sentään… meni yöllä dshunglan halki kuin ei mitään!"
Vaikka Nel oli aina ihmetellyt Stasia, niin hän oli luullut, että kaikki, mitä poika oli hänelle tehnyt, oli langennut luonnostaan. Onhan selvää, että iältään vanhempi poika pitää huolta nuoremmasta tytöstä. Mutta nyt johtui Nelin mieleen, että ilman pojan hoitoa hän olisi kuollut jo aikaa sitten ja että poika piti koko ajan hänestä hellästi huolta ja puolusti häntä innokkaammin kuin kukaan muu hänen ikäisensä poika olisi tehnyt.
Kun Stas tuli takaisin ja kumartui Nelin puoleen tarjoamaan lääkettä, tyttö kiersi hoikat käsivartensa pojan kaulan ympäri ja syleili häntä sydämellisesti, sanoen:
— Stas, sinä olet niin hyvä minulle.
— Kenelle minä sitten olisin hyvä? poika vastasi. — Erinomaista!…
Ota nyt lääkettä!
Stas oli iloissaan, ja hänen silmänsä säteilivät tyytyväisyyttä.
Riemukas ja ylpeä sävy äänessä hän huusi ovea kohti kääntyen:
— Mea, tuo nyt bibille teetä!
33
Stas päätti lähteä Linden luo vasta puolenpäivän aikaan saadakseen levätä yön rasituksista. Hän arveli, että sairas mies söisi mielellään tuoretta lihaa, ja ampui matkalla tuomisiksi lintuja. Linde otti ne kiitollisena vastaan. Hän oli hyvin heikko, mutta täydessä tajussaan. Tervehdittyään tulijaa hän kysyi heti, miten Nel voi. Hän varoitti Stasia pitämästä pelkästään kiniiniä täysin varmana keinona kuumetta vastaan ja kehoitti suojelemaan tyttöä auringonpaisteelta, kosteudelta ja huonolta juomavedeltä.