Stas ajoi elefantilla riviä pitkin niinkuin sotapäällikkö, joka tarkastaa, onko kaikki kunnossa. Sitten hän käski Kalin ottaa heiltä lupauksen, että he vapauttavat Fumban.
Kohta kajahti Stasin käsky marssia Luelaa kohti.
Kali ratsasti edellä muutaman sotilaan seuraamana ilmoittamaan molempain heimojen naisille, että heitä kohtaa suuri onni saada nähdä "hyvä Mzimu". Se oli niin yllättävää, että nekin wa-himalaiset, jotka tunsivat kuninkaan kadonneen pojan, luulivat hänen laskevan leikkiä ja kummastelivat moista puhetta sitäkin enemmän, kun Fumba ja hänen alamaisensa paraikaa elivät raskaita hetkiä. Mutta kun naiset jonkin ajan kuluttua näkivät suuren elefantin ja sen selässä valkoisen auringonsuojuksen, he riemastuivat ja ottivat hyvän Mzimun vastaan huutaen ja ulisten niin kauheasti, että Stas luuli sen olevan vihamielisyyttä, etenkin kun he vääntelivät kasvojaan rumasti kuin itse paholainen.
Mutta se oli suuri kunnioituksen ilmaus. Kun Nelin teltta oli pystytetty Luelan torin laitaan kahden tuuhean puun varjoon, koristivat wa-hima- ja samburunaiset sen köynnöksillä ja kukkasilla. Sitten he toivat niin runsaasti ruokaa, että siinä oli koko kuukaudeksi jumalattaren seurueellekin. Innoissaan he kumarsivat Meallekin, jonka yllä oli ruusunpunainen puku ja sinisiä helminauhoja ja jota he Mzimun palvelijattarena pitivät itseään ylhäisempänä.
Koska pikku Nasibu oli iältään vain lapsi, hänkin sai jäädä Luelaan. Hän käytti niin ahkerasti hyväkseen Nelille tuotuja lahjoja, että hänen vatsansa oli pian pyöreä kuin afrikkalainen sotarumpu.
41
Jonkin aikaa levättyään, auringon ollessa jo laskemaisillaan Stas lähti yhdessä Kalin kanssa kolmensadan sotilaan etunenässä Luelasta Fumban bomaa kohti. Hän tahtoi hyökätä yöllä samburulaisten kimppuun, sillä hän laski, että pimeässä hänen "tulikäärmeensä" vaikuttaisivat pelottavammin.
Matkaan Luelasta Boko-vuorelle, missä Fumba oli piiritettynä, meni levähdyksineen noin yhdeksän tuntia. He saapuivat siis boman läheisyyteen kolme tuntia puolenyön jälkeen.
Stas antoi sotilaille käskyn pysähtyä ja pysyä toistaiseksi aivan hiljaa ja alkoi itse tarkastella tilannetta.
Boma-vuoren huipulla oli pimeää, mutta samburulaiset olivat sytyttäneet nuotioita, joitten loimut valaisivat vuoren jyrkkiä seinämiä ja sen juurella kasvavia suuria puita. Samburulaiset taisivat jo juhlia voittoa, koska heidän leiristään kuului rumpujen pärinää ja sotilaitten laulua ja melua.