— Katso, Glen! sanoi tohtori osoittaen puuhun. Kapteeni ei hämmästynyt vähemmän kuin tohtori.
— Leija! huudahti hän.
— Niin, mutta neekerit eivät osaa tehdä leijoja. Mistä se on siis voinut joutua tänne?
— Tämäpä vasta kummallista!
— Täytyy ottaa leija alas.
— Ehkä vielä saamme tietää, mistä se on. Kapteeni antoi käskyn tuoda leijan alas. Puu oli pari-, kolmekymmentä metriä korkea, mutta tuossa tuokiossa olivat neekerit sen latvassa, toivat leijan varovasti alas ja antoivat lääkärille. Tämä huomasi siinä ensi silmäyksellä kirjoitusta.
— Katsotaanpa, mitä siihen on kirjoitettu. Hän siristi silmiään ja alkoi lukea. Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat ja kätensä alkoivat vavista.
— Glen, sanoi hän, — ota ja lue, niin saan kuulla, olenko hourupäinen vai valehtelevatko silmäni!
Kapteeni otti bambusta tehdyn kevyen kehyksen, johon oli kiinnitetty paperi, ja luki:
— Nelly Rawlison ja Stanislaw Tarkowski, lähetetyt Khartumista
Fashodaan, Fashodasta itään, vapautuneet dervishien käsistä.
Kuukausia kestäneen matkan jälkeen saapuneet järvelle, joka on
Abessiniasta etelään. Kulkevat valtamerelle päin. Pyytävät pikaista
apua.