Kapteeni Glenin ja tohtori Claryn leirissä vallitsi rajaton ilo. Mutta englantilaisten uteliaisuus joutui kovalle koetukselle. Oli jo kyllin vaikea käsittää, että lapset saattaisivat omin neuvoin kulkea suunnattomien erämaiden ja aarniometsäin halki Fashodasta näille seuduille, mutta aivan mahdotonta oli tajuta, millä ihmeen tavalla nuori puolalainen, jota sanottiin Stasiksi, oli suorittanut tämän matkan, ja päälle päätteeksi johti eurooppalaisesti aseistettua karavaania, johon kuului aurinkokatosta kantava elefantti, hevosia, telttoja ja runsaat ruokavarat. Kapteeni levitteli ihmetyksestä käsiään ja toisti tuon tuostakin:
— Clary, paljon minä olen nähnyt, mutta tuollaista poikaa en ikinä!
Ja hyväntahtoinen tohtori lisäsi yhtä suuresti ihmetellen:
— Ja hän on vapauttanut pikku tytön vankeudesta ja pelastanut hänet!
Sitten he kiiruhtivat telttoihin katsomaan, mitä lapsille kuului ja nukkuivatko he hyvin.
Kun lapset olivat saaneet juoda ja syödä, he kävivät levolle ja nukkuivat koko seuraavan päivän kuin kuolleet; heidän miehistönsä samoin. Kapteeni Glen koetti saada Kalilta tietoja matkasta ja Stasin teoista, mutta nuori neekeri raotti unisena vain toista silmäänsä ja sanoi: "Suuri herra voi mitä hyvänsä…" Ja nukkui uudelleen.
Heidän täytyi, niin uteliaita kuin olivatkin, odottaa vielä seuraavaan päivään.
Sillä välin kapteeni ja hänen ystävänsä neuvottelivat paluumatkasta Mombasaan. He olivat kulkeneet kauemmaksi ja tutkineet suuremman alueen kuin mitä olivat alkujaan ajatelleet ja päättivät siksi palata heti takaisin. Kapteeni olisi mielellään tutkinut sen tuntemattoman järven, josta Stas oli kirjoittanut leijaan, mutta lasten terveyden tähden ja siksi, että lapset mahdollisimman pian voitaisiin viedä kotiin, hän luopui aikeestaan. Lääkäri arveli, että täytyi vielä levätä jollakin korkealla paikalla joko Kenialla tai Kilimandsharolla. He päättivät lähettää vasta sieltä sanoman isille ja kehoittaa heitä matkustamaan Mombasaan.
Kun he olivat levänneet tarpeeksi, he läksivät kolmantena päivänä paluumatkalle.
Sinä päivänä lasten piti erota Kalista. Stas selitti Nelille, kuinka itsekästä olisi viedä Kali Egyptiin. Hän sanoi tytölle, että Egyptissä tai vaikkapa Englannissa Kalista tulisi vain palvelija, jota vastoin hän kuninkaana kotimaassaan voisi levittää kristinuskoa alamaistensa keskuuteen, poistaa wa-himalaisista pahat tavat ja tehdä heistä kunnon ihmisiä. Melkein saman hän sanoi Kalille.