Mitä hän ja kapteeni ajattelivat Stasista, näkyy kahdesta sähkösanomasta, jotka he Kilimandsharon juurelle saavuttuaan toimittivat parin ratsastajan mukana Mombasaan sieltä edelleen lähetettäviksi lasten isille. Toinen oli kirjoitettu varovasti, jottei se herättäisi liiallista mielenliikutusta, ja osoitettu Port Saidiin. Se kuului: "Lapsista hyviä tietoja; kiitos Stasin. Matkustakaa Mombasaan." Toinen Adeniin osoitettu kuului: "Lapset luonamme — terveinä. Stas on sankari."
* * * * *
He viipyivät viileillä ylängöillä Kilimandsharon juurella pari viikkoa, sillä lääkäri oli määrännyt niin, jotta Nel ja Staskin ennättäisivät täysin voimistua. Lapset ihmettelivät taivasta tavoittelevaa Kilimandsharoa, jolla on kaikki maailman eri ilmanalat. Ilta-auringon punertavassa valossa, kun alhaalla oli jo pimeä, hohti ikuinen lumi vielä vuoren huipulla, ja koko vuori muistutti suuren suurta alttaria. Tätä suurenmoista näkyä katsellessa lasten kädet painuivat ristiin ja mielet kohosivat rukoukseen.
* * * * *
Stasin huolet ja vaivat olivat olleet ja menneet. Mombasaan oli vielä kuukauden matka. Tie kulki kauniin, mutta epäterveellisen taweto-metsän läpi. Kuinka paljon helpompaa olikaan matkustaa hyvin varustetussa karavaanissa tunnettua tietä pitkin kuin harhailla oudossa erämaassa Kalin ja Mean kanssa! Kapteeni Glen oli nyt vastuussa matkasta. Stas lepäsi tai metsästeli huvikseen.
* * * * *
Niin varovaisesti kuin Port Saidiin lähetetty sähkösanoma olikin kirjoitettu, se vaikutti niin tärisyttävästi, että Nelin isä oli kuolla ilosta. Mutta myöskin Tarkowski, joka oli karaistunut mies, lankesi polvilleen ja rukoili Jumalaa, ettei sanoma olisi petosta. Kuinka paljon vaivaa molemmat isät olivatkaan nähneet saadakseen edes tietää, olivatko lapset elossa! Rawlison oli lähettänyt kokonaisia karavaaneja Sudaniin, ja Tarkowski oli arabialaiseksi pukeutuneena henkensä uhalla tunkeutunut aina Khartumiin saakka — turhaan. Ihmiset, jotka mahdollisesti olisivat voineet antaa heille jonkinlaisia tietoja lapsista, olivat kuolleet rokkoon, nälkään tai saaneet surmansa verisissä kahakoissa — ja lapset olivat kadonneet kuin maan alle! Vihdoin isät olivat menettäneet viimeisenkin toivonsa ja elivät vain muistoista, varmoina, etteivät voineet elämältä enää mitään odottaa ja että kuolema vasta yhdistäisi heidät rakastettuihin lapsiin.
Ilo kävi yli voimien.
Mutta he olivat rauhattomia eivätkä voineet heti ymmärtää, miksi sanoma tuli siltä puolelta Afrikkaa, nimittäin Mombasasta. He olivat kuitenkin varmoja siitä, että tiedot lapsista olivat todella hyviä, sillä muussa tapauksessa kapteeni ja tohtori eivät olisi rohjenneet herättää heissä toivoa, vielä vähemmän käskeä heitä matkustamaan Mombasaan.
Matkavalmistelut oli nopeasti suoritettu. Seuraavana päivänä molemmat insinöörit ja Nelin opettajatar matkustivat jo Punaista merta pitkin höyrylaivalla, joka kulki Adeniin, Mombasaan ja Sansibariin. Adenissa he saivat toisen sähkösanoman: "Lapset ovat luonamme — terveinä. Stas on sankari."