— Tee näille lapsille mitä haluat, sinä siunattu!…
Mahdi sulki silmänsä, avasi ne jälleen, hymyili hyväntahtoisesti ja sanoi viitaten Stasia luokseen:
— Tule tänne, poika.
Stas astui muutaman askelen tarmokkaasti kuin sotamies, kumarsi uudestaan, ojensihe aivan suoraksi, katsoi Mahdin silmiin ja odotti.
— Oletteko iloisia, kun jouduitte luokseni? kysyi Mahdi.
— Emme, profeetta. Meidät on vastoin tahtoamme ja väkivaltaisesti viety isiltämme.
Tämä suora vastaus vaikutti tyrmistyttävästi sekä hymyilevään tyranniin että muihin läsnäolijoihin. Kalifi Abdullah rypisti kulmakarvansa, kreikkalainen puri viiksiään ja puristi käsiään nyrkkiin, mutta Mahdi hymyili yhä.
— Te olette nyt totuuden lähteellä, hän sanoi. — Tahdotko juoda siitä lähteestä?
Seurasi hetken vaitiolo. Kun Mahdi luuli, ettei poika ymmärtänyt hänen kysymystään, hän toisti selvemmin:
— Tahdotko tunnustaa minun oppini omaksesi?