Herrastuomarin kansliassa Pässinpään kylässä vallitsi haudan hiljaisuus. Vanhanpuoleinen mies, herrastuomari Frans Burak, istui pöydän ääressä, kirjoittaa raaputellen tavattomalla tarkkaavaisuudella. Hänen kirjurinsa, nuori, toivorikas herra Zolzikiewicz[1] seisoi ikkunan ääressä ja hätisteli kärpäsiä kasvoiltaan.
Kansliassa oli kärpäsiä ihan kuin navetassa. Ne olivat läämineet seinät niin likaisiksi, ettei niiden alkuperäisestä karvasta ollut jälkeäkään jälellä. Lasi joka peitti pöydän yläpuolella riippuvan kuvan,[2] paperit, sinetti, krusifiksi[3] ja kansliakirjat — kaikki oli paksunaan kärpäsenjälkiä.
Kärpäset ryömivät herrastuomarin päällä ihan yhtä huolettomasti kuin jos hän olisi ollut tavallinen lautamies, mutta herra Zolzikiewiczin voideltu ja hyvänhajuinen pää niitä varsinkin houkutteli puoleensa. Sen pään ympärillä parveili kokonaisia kärpäslaumoja ja kaljulla päälaella istui eläviä, liikkuvia, mustia täpliä. Tuontuostakin nosti herra Zolzikiewicz varovaisesti kättään, mutta päästi samassa kämmenensä läjähtämään päätä vastaan. Silloin surahti kärpäsparvi lentoon ja herra Zolzikiewicz rupesi ravistamaan pörröänsä, sormillaan keräämään raatoja ja heittämään niitä lattialle.
Oli iltapäivä, kello saattoi ehkä olla neljä. Kylässä vallitsi täydellinen hiljaisuus, sillä ihmiset olivat vainioillaan. Kansliahuoneen ikkunan takana syyhytti lehmä selkäänsä seinää vastaan, vähäväliä näkyi ruudun läpi sen pärisevät sieraimet ja kuono, josta valui kinaa.
Välistä heilautti se taappäin raskasta päätään, suojellakseen itseään kärpäsiltä ja silloin raapasivat sarvet seinää. Samassa katsahti herra Zolzikiewicz ikkunaan ja huudahti:
— Kyllä minä sinut siitä opetan!
Sitte katsoi hän peiliin joka riippui ikkunan pielessä ja silitti hiuksiaan.
Vihdoin katkaisi herrastuomari hiljaisuuden.
— Herra Zolzikiewicz, virkkoi hän masurilaismurteella, — kirjoittakaappa te nyt se raportti, minulta ei se oikein tahdo luistaa ja olettehan te sitäpaitsi kyläkunnan kirjuri.
Mutta herra Zolzikiewicz sattui olemaan huonolla tuulella ja kun hän oli huonolla tuulella, niin täytyi herrastuomarin pitää huolta kaikesta.