— No ja entä jos olenkin kirjuri? — vastasi hän ylenkatseellisesti. — Kirjurin tehtävä on kirjoittaa päällikölle ja komisariukselle, mutta herrastuomareille, teidän vertaisillenne, saatte itse kirjoittaa.
Majesteetillisella ylenkatseella lisäsi hän vielä:
— Mikä se herrastuomari muka on olevinaan? Talonpoika se on eikä mitään muuta. Talonpoika on talonpoika, vaikka voissa paistettaisiin.
Sitte hän taaskin sukasi hiuksiaan ja katsahti peiliin.
Herrastuomari loukkaantui ja puhkesi puhumaan:
— No jopa nyt jotakin! Tietäkää, että minä olen juonut teetä komsarjuksen kanssa.
— Teetä! onpa siinä kehumisen varaa! vastasi Zolzikiewicz entiseen tapaansa. — Ehkäpä vielä ilman aarakkia?
— Aarakin kanssa! niinpä niinkin.
— Vaikkapa vaan aarakin kanssa — mutta minä en siltä kirjoita raporttia.
Herrastuomari tulistui.