— Hei vaan, se oli helkkarin makeaa!

— Otetaankos vielä? huusi Burak.

— Antaa tulla!

Rzepan kasvot kävivät yhä punaisemmiksi, Burak täytti täyttämistään hänen lasiansa.

— Kuulkaappas, lausui hän vihdoin Rzepalle, — vaikka te nyt yhdellä kädellä heilautattekin nelikon herneitä selkäänne, niin taitaisi sentään peloittaa lähteä sotaan.

— Mitä vielä! Saisihan sitä tapellakin, jos niiksi tulisi!

— Moni on mies päältä pieni, sanoi Gomula, — mutta rohkea sisältä; moni on myöskin suuren ja muhkean näköinen, mutta pelkuri mieleltään.

— Valehtelette! huusi Rzepa, — minä en pelkää!

— Mikä teidän tietää! sanoi Gomula.

— Mutta minäpä sanon, tulistui Rzepa ja näytti nyrkkiään, joka oli kuin paksu leivänkimpale, — että jos minä tällä karkaisin kimppuunne, niin te hajoaisitte kuin ravistunut tynnöri.