— Kyllä, ystäväni, — vastasi Augustinowicz kauhean hämmästyksen vallassa.
— Vai niin, entä nyt?
— Nyt… nyt… nyt hän on sairas… kovin sairas.
Schwarzin kasvoilla ei näkynyt värähdystäkään. — Mikä häntä sitten vaivaa? — kysyi hän välinpitämättömällä äänellä.
— Hän… kuuntele, tahdon sanoa sinulle totuuden, mutta älä pelästy.
— Mitä sitten?
— Helene on kuollut… hän on hukkunut.
Tällä kertaa värähtelivät Schwarzin kasvot ja hän kohottautui vuoteessaan.
— Vahingossa vaiko tahallisesti? — kysyi hän.
— Rauhoitu, ystäväni, tiedäthän, että sinä et saa kiihoittaa itseäsi.