— Mitä tuo matkustaminen merkitsee?
— Veisi liian paljon aikaa kertoa kaikki. Tehän tiedätte, että kreivi Pelski kävi noin kuukausi sitten uudestaan pyytämässä Marien kättä. Poikaparka on rakastunut häneen mielettömästi. Marie torjui kuitenkin toistamiseen hänen tarjouksensa, selittäen ett'ei hän voi mennä naimisiin ilman rakkautta. Tyttö parka! Kuinka hän onkaan kärsinyt Schwarzin sairauden aikana. Mutta palatkaamme asiaan. Herra Pelski, joka on todella kunnon mies, on hankkinut Marielle toimen Odessassa. Ajatelkaa hämmästystäni, kun Marie saapui luokseni ja ilmoitti kuukauden kuluttua matkustavansa; ja nyt, kun Schwarzkin on jo parantunut, ei hän tahdo enää olla meidän vaivoinamme, vaan lähtee itse ansaitsemaan leipänsä. Hän luulee olevansa meille vaivaksi! Mehän olemme hänelle kiitollisuudenvelassa. Olisiko Malinka ilman häntä oppinut kaikkea sitä minkä hän nyt tietää, olisiko hän oppinut yleisiä seurustelutapoja? Ja hän oli meille niin rakas. Pidin häntä kuin omana lapsenani.
Tuo kelpo rouva vuodatti katkeria kyyneleitä, ja Augustinowiczkin oli vähällä purskahtaa itkuun nähdessään hänen epätoivonsa. Hetkisen kuluttua hän virkkoi:
— Ei, ei, kunnioitettava rouva Witzberg, älkää moittiko Marieta. Ymmärrän hänen tekonsa täydellisesti. Ottaessanne hänet luoksenne, oli hän ainoastaan oikukas lapsi, joka kuvitteli, että hänen kreivitärarvonsa avaisi hänelle ovet kaikkialle ja tuottaisi hänelle arvonantoa ja kunnioitusta. Nyt hän ei kuitenkaan ole enää sama.
Rouva Witzberg keskeytti hänet ja kysyi:
— Olenko koskaan moittinut häntä?
— Siitähän ei ole kysymys. Tiedän kuinka vaikea teidän on erota hänestä, ja minä valitan, että en aikaisemmin tietänyt hänen päätöstänsä, sillä henkilöä, jonka kanssa Schwarz aikoi mennä naimisiin, ei ole enää olemassa.
— Onko hän kuollut?
— On, hän on kuollut. Toisekseen ei Marien lähtö tuota Schwarzille mitään pahoja seurauksia. Hän ei ole vielä suorittanut viimeistä tutkintoansa; tällä hetkellä hänen on ajateltava ainoastaan tohtoridiploomiansa, sillä ainoastaan siinä on hänen tulevaisuutensa turva. Mutta kun hän on jälleen toipunut, kun hän on suorittanut tutkintonsa ja saanut taatuksi itselleen varman taloudellisen pohjan, silloin etsii hän jälleen Marien, olipa tämä sitten missä tahansa. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika. Niin, uskokaa minua, Marie on menetellyt aivan oikein. Schwarz on entistä enemmän kunnioittava häntä.
Jäätyään yksin pudisti Augustinowicz päätänsä ja virkkoi itseksensä: