— Mutta miksi eivät toimittaneet sulkemista tänä iltana, silloin olisivat saaneet meidät kaikki apajaan?
— Nähtäväsi rehtorilla on tärkeämpiä syitä klubin sulkemiseen kuin meidän pyydystämisemme. Joka tapauksessa ei ole syytä antautua turhaan alttiiksi vaaralle.
— Ja minne te nyt menette?
— Niinkuin urhea Rodrigo…!
— Vaikene, Augustinowicz! — sanoi Friedrich ja kääntyi sitten Gustavin puoleen.
— Me lähdemme ilmoittamaan asiasta tovereillemme. Terve! Tai lähdetkö mukaan?
— En voi.
— No, terve sitten!
Gustav jatkoi jälleen matkaansa, mutta joudutti askeleitansa, ja tyytyväisyyden hymy kirkasti hetkeksi hänen kasvonsa. Tieto klubin sulkemisesta oli häntä salaisesti riemastuttanut, sillä eihän hänen tarvinnut nyt pelätä, että Helen, nähdäkseen jälleen Schwarzin, lähtisi klubiin, saatuaan kuulla minkä päätöksen tuo nuori mies oli tehnyt. Hän muisti, kuinka hän oli turhaan koettanut pidättää Heleneä palaamasta samaan paikkaan, missä hän oli ensi kerran nähnyt Schwarzin. Niin, olipa hän lisäksi, pidättääksensä Heleneä kotona, itse vienyt Schwarzin hänen luoksensa. Mutta nyt, klubin ollessa suljettuna, ei hänen tarvinnut moisia yllätyksiä enää pelätä.
Hetkistä myöhemmin hän soitti Helenen ovikelloa.