— Ymmärrän täydellisesti tarkoituksesi, — vastasi Schwarz. — Mutta voit olla varma siitä, että läsnäoloni olisi vaan yhä kiihoittanut häntä. Sinä tiedät, mitä minä olen hänen hyväksensä tehnyt; hänellä ei ole vähintäkään syytä olla minulle vihainen, ja kuitenkin…
Wassilkiewicz kohautti surullisena olkapäitänsä ja jatkoi matkaansa.
Schwarzin uusi asunto sijaitsi suuressa, monikerroksisessa rakennuksessa ja käsitti kaksi avaraa huonetta. Paitsi kahdentuhannen ruplan suuruista perintöä, oli hänellä ollut onni heti Kiowaan saavuttuansa saada antaa hyvin tuottavia lisätunteja, joten hän saattoi elää jokseenkin mukavasti, tarvitsematta suurestikaan kajota vähäiseen pääomaansa. Erottuansa Gustavista hän päätti vuokrata hauskan ja mukavan asunnon, jossa hän voisi asua yliopistossaolo-aikansa loppuun saakka, eikä hänen uudesta asunnostansa itse asiassa puuttunutkaan eräänlaista hienoutta. Vuodetta verhosi kaunis, ommeltu peite, kiilloitetulla lattialla oli pehmeä matto ja pieneen uuniin sytytettiin joka ilta iloinen takkavalkea, josta säteili suloista lämpöä molempiin huoneisiin.
Sitäpaitsi teki koko rakennus hienon vaikutuksen. Ensimäisessä kerroksessa asui muuan kenraali rouvineen ja rumine tyttärinensä, toisessa taas, missä oli Schwarzinkin asunto, asui eräs ranskalainen insinööri. Kolmannessa kerroksessa asui eräs vanha kreivi, joka oli aikoinaan ollut hyvin rikas, mutta joka sittemmin oli menettänyt koko omaisuutensa. Hänellä oli kolme tai neljä huonetta aivan Schwarzin huoneen yläpuolella, ja hän eli niissä tyttärensä ja palvelijattarensa kanssa.
Ikävintä oli, että tuossa rakennuksessa meluttiin niin, että Schwarzin oli vaikea siellä työskennellä. Insinöörin perheessä soittivat lapset pianoa kaiket päivät, sormiharjoitukset ja kaikenlaiset valssit ja polkat seurasivat toisiansa loppumattomasti. Kenraalin luona taas pidettiin herkeämättä tanssiaisia ja illatsuja. Usein kuului melua myöhäiseen yöhön saakka ja palvelijat kulkivat edestakaisin ovissa ja portaissa. Ainoastaan vanhan kreivin luona vallitsi rauha. Schwarz ei ollut nähnyt häntä kuukauden päiviin. Kuullessaan askeleiden ääniä portaista, hän kuvitteli, että tuo iäkäs kreivi joko palasi kotiin tyttärinensä tahi läksi ulos; mutta hän ei tuntenut pienintäkään uteliaisuutta saada nähdä heitä läheltä, jo yksistään senkin tähden, että hän oli koko nuoruutensa innolla omaksunut demokraatiset mielipiteet ja halveksi ihmisiä, joilla oli jokin arvonimi.
Kaikesta huolimatta hän oli tehnyt eräänä iltana, aivan sattumalta, erään mielenkiintoisen havainnon. Palatessaan kotiin hän oli tavannut portaissa ensimäisen ja toisen kerroksen keskivälillä erään nuoren, kauniin, tummakutrisen, sinisilmäisen tytön, joka kumartui kaiteen ylitse. Nuo siniset silmät koettivat huolestuneina lävistää katseillansa porraskäytävän hämärän. Schwarzin saavuttua ilmestys kuitenkin katosi, ja vaikka nuorukainen jouduttikin askeleitansa, nähdäksensä hänet lähempää, ei hän kuitenkaan ennättänyt nähdä muuta kuin parin nopeasti ylöspäin pakenevia, pieniä jalkoja.
— Varmaankin nuori kreivitär, — arveli Schwarz ja ryhtyi jälleen työhönsä.
Mutta työskennellessään tuli hän väkisinkin ajatelleeksi tuota nuorta naista; istuessaan pöytänsä ääressä, vieressään palava takkavalkea, näki hän tahtomattaankin edessään suuret, siniset silmät, ruskeiden kiharoiden ympäröimän otsan ja pienet, mustiin tohveleihin painetut jalat.
Palattuaan kaksi päivää myöhemmin kotiin ruokailupaikastaan ja istuuduttuaan ikkunan ääreen, sytyttämättä lamppua, alkoi hänen korviinsa äkkiä ylhäältä kuulua laulua. Tuo heleä, nuorekas ääni, joka lauloi surunvoittoista italialaista romanssia, kaikui niin raikkaalta ja sopusointuiselta, että sen ihmeellinen lumo täytti Schwarzin koko huoneen. Rukoukset ja kiihkeät moitteet tulvehtivat siinä vuolaina, vallaten täydellisesti hämärässä istuvan Schwarzin. Varsinkin usein kertaantuvat säkeistön viimeiset sanat kaikuivat selvinä ja voimakkaina: "Or tu sei, tu sei barbaro!"
— Kas vaan, pikku kreivittärellä on kaunis ääni, — arveli Schwarz, ja seuraavana päivänä hän yllätti itsensä laulamalla pukeutuessansa, maailman intohimoisimmalla äänellä: